United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syys-teiltä Meerin laulu raikas se helkkyi, täyttäin lehdot, haat, ja kaukometsä vastaan kaikas: »Hyvästi, Ballochmylen maat!» Taas kukat takaa talven jään ne kentät, laaksot kirjavoi; käy linnut esiin kätköistään, ja ilmaan riemulaulut soi. Mut pois jää multa laulupuistot ja sulo siimeet kukikkaat; hyvästi, Ayr, ja armaat muistot, hyvästi, Ballochmylen maat!
Niin, nyt istun jotenkin auttavasti, ei, hyvästi, kadehdittavan hyvästi, sillä kuu näyttää minulle armaat kasvosi, tyttöseni, ja minä näen kyyneliä poskillasi ja nehän vuotavat minun, äreän ukon tähden. Niin, tuntuu ihanalta, verrattoman ihanalta tämmöinen kuolema." "Voi, isä, isä!" Klea huusi, "niin et saa puhua.
AINA. Ja sinä, Liisa armainen! LIISA. No ... niin... AINA. Te oikein hyvät olette Mua kohtaan. LIISA. Aina ansaitseepi sen; Sill' olet sinä hyvä neitonen. AINA. Mutt' onko maassa muutkin ihmiset Niin hyvät, armaat kuin te kumpaiset? Tiedusta vaarilta, en tiedä ma. AINA. Vaarilta! Hält' en vastausta saa. Ja mulle kun hän muista puhuu milloin On sanans aina sekanaiset silloin... Tiedätkös mitä?
Minä olen aina ollut liian alhainen sinulle, ylhäinen isäntäni; ei yksikään sinun tekosi voi syyllinen olla. SKULE KUNINGAS. Oletko niin lujasti uskonut minuun, Ragnhild? RAGNHILD ROUVA. Ensi päivistä, kun sinut näin. Kun Hookon tulee, tahdon rukoilla armoa! Armaat, hellät vaimot, oi, onpa kuitenkin ihanata elää! Skule, veljeni! Voi sinua, jos eksyisit tiellä tänä yönä!
Häntä ja Paulia huvitti suuresti katsella niiden leikkejä, niiden ruokahalua ja helliä hyväilyjä. Armaat lapset, näin vietitte ensi elinpäivienne viattoman ajan, alati kehittyen hyvissä töissä!
Oi, päiviltä kunnia-aikas se on ainoa muistoni vain: Ei koskaan sen sointu raikas soi äänehen sortajain. Ol' loisto, valta, viisaus mun ja nuoruus, into, lempi; sai viini veret hehkuhun, mua armaat immet hempi; ne sydämeeni säihkettään loi, silmät sulotarten; mit' tarjos maa, ja mielinkään, jäi kuningasta varten.
Nuo armaat, tuttavalliset kasvot, jotka hän oli nähnyt siitä saakka, kuin silmänsä aukaisi, joita oli rakastanut siitä saakka, kuin kätensä kurotti, olivat poissa, tuo suuri hellyyden lähde, tuo ainokainen olento, äiti, sydämelle kalliimpi kuin mitkään muut olennot, oli kadonnut.
Mun silmän' taituri on verraton: Se sydämmeeni kuvaa sinun sulos, Poveni taulun kehyksenä on, Ja näköisyys on taituruuden tulos. Sen taidon kautta, mik' on kuvassa, Sen todellisen olinpaikan arvaat; Se sydämmeni riippuu tuvassa, Mink' ikkunoina silmäsi on armaat. Näin silmämme on avuks toisilleen! Mun luo sun kuvasi ja sinun taasen On ikkunana, josta ilokseen Luo päivä katseen muotoos helokkaasen.
Ja hautavirren teille Wilhelm veisas'. Se ystävyyden viime tehtäv' oli. GOTTFRID tulee. Kuningas Hakon kaatui, Erling voittaa. Kuninkaan ruumis tuodaan tänne. WILHELM. Kuollut On koko Gillen suku siis. Nyt, Gottfrid, Luo piispan riennä, vie hän laivaan; siellä Mua varro. Ennen päivän laskua Me Trondjemista purjehdimme pois. Ja nyt, mun armaat ystäväni!
TITUS. Hän oli kauriini; ken hänet silpoi, Löi minuun pahemman kuin kuolinhaavan. Nyt luodolla ma seison niinkuin mies, Jok', ympärillään ärjy meri, näkee Kuink' aalto aallolt' yhä paisuu kuohu, Odottain vain, ett' ärjäs hyökylaine Kitaansa hänet nielee suolaiseen. Tuost' armaat poikaseni kuoloon kulki; Maanpakolaisna tuossa toinen seisoo, Ja veli tässä tuskiani itkee.