United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
TOINEN. Mun sulho peiliss' näyttihen, Sotaisna, myötään monta sotilasta; Hänt' etsin, kaikkialle silmäten. Saa nähdä, tokko löydän häntä vasta. Tornit ja linnat Korkea-pielet, Ilkkuvat immet Ylpeämielet Soisimme voittaa! Ryntäys uljas, Palkk' ihanin. Torvi kun soittaa, Mieltä se hurmaa, Riemua tieten, Niin kuni surmaa. Siinäpä myrsky, Siin' elon tyrsky Linnojen, impein Heittyä täytyy.
Kun nuorukainen oli näin erinomaisen kaunis, niin eipä ihmettäkään, että kaikki immet häneen lemmistyivät ja että kaikki miespuoli häntä katsoi koko miessuvun kaunistukseksi ja kunniaksi. Mutta kauneuden ohessa oli Narkisso myös saanut jumaloilta hyveitä semmoisia, jotka eivät aina seuraa kauneutta. Hän näet oli yhtä kaino ja viaton kuin kauniskin.
Hyppäsi hyvän selälle, Hyvän laukin lautasille, Ajoi päivän, ajoi toisen, Kohta kolmannen ajavi; Niin päivänä kolmantena, Pääsi neitojen kisahan, Kassapäien karkelohon, Noille Väinölän ahoille, Kalevalan kankahille. Ken ihanin impyistä, Kassapäistä kaunokaisin, Sen hän koppoi koprihinsa; Itse tuon sanoiksi virkki: "Elkäte sinä ikänä, Ilmottako immet milma!
Yksin jäivät siis Saaren neidot, ja he itkivät katkerasti: Sini itki Saaren immet, Niemen neiet voikerrehti, Kunnes purjepuu näkyvi, Rautahankki haimentavi; Ei he itke purjepuuta, Rautahankkia haloa, Itki purjepuun alaista, Hankkinuoran haltijata. Kotipaikalleen palattuaan Lemminkäinen hämmästyksellä näkee oudon näön. Poltettu on talo, viidakko kasvamassa pelloilla.
Tää on parjausta; Sen terä miekkaa tuimempi, sen kieli Niilinkin käärmehyistä myrkkyisempi, Sen henki vihurien seljäss' ajaa Ja panettelee kaikki maailman sopet: Kuninkaat, kuningattaret ja vallat, Matroonat, immet; haudan salaudetkin Sen muihe myrkyttää. Kuin voitte, rouva? IMOGEN. Vai uskoton! Mik' on siis uskotonta? Hereillä maata, aatella vain häntä? Yöt itkeä?
MALCOLM. Verinen on hän, Kavala, viekas, ahne, rietas, häijy, Kiukkuinen, kaiken nimellisen synnin Makuhun päässyt; mut mun hekkumani On aivan pohjaton: ei eukot, immet, Ei vaimot eikä tyttäret vois täyttää Himoini merta. Haluni se murtaa Kaikk' esteet, jotka tahtoani haittaa. Tämmöistä valtiasta parempi Macbethkin on.
Lauloi äiti ensin kätkyellä, Emo vieritteli tuudittaissa Virttä vienon, hellän viehkeintä Iän kaiken halki kaikuvaista: Nukkui kyyhky kehdossansa, Uinaeli äidin ulpu Nähden unta autereista, Kuinka leikki luonnon immet, Kassapäiset karkeloitsi Saarella selällisellä Terhenniemen tanterella Sinipiian soitellessa Vellamoisen vierittäissä.
Ja teidän jokaisen pitää saaman taivaassa kristallinen elämänkruunu päähänsä ja kaksitoista lihavaa ja sulo-oloon taipuvaa emäntää, ja neitsyt-piikaset niinkuin polvella palvelevaiset immet... Ja vielä pitää kunkin saada nojatuoli, niinkuin lenstuoli, itsellensä ja jakkarat emännillensä, ja saavi viinaa ja lasiset pikarit ja ruukut ja kilistimet, sekä huilu ja pitkä riemukannel.
Olisipa hän jo saanut surmansa, jollei Apollon olisi häntä pelastanut kätkemällä hänet läpinäkymättömään sumuun. Hirveästi Akhilleus raivoaa troialaisten keskuudessa. Laulun otsake on jonkin verran erehdyttävä; varsinaisesta "jumalien taistelusta" kerrotaan vasta seuraavassa laulussa. Kedon kumpu: ks. Il. Immet: nymfit, luonnottaret. Pylvästö: Zeuksen megaronin pylväseteinen, ks. Il.
Siitä juoksi Hiitten hirvi, Jalkasi jaloton vilja, Lapin lastutanteritse, Poropeltojen peritse, Potkasi koasta korvon, Kaatoi kattilat tulelta, Keitot tuhkahan tuherti; Kalat lietehen levitti; Silloin siellä haukkui koirat, Silloin siellä itki immet, Silloin siellä nauroi naiset.