United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin kuolon ja elämän immet syyskuutamon kullassa leikkiä lyö, niin syksy mun sieluni yössä jo kerkeän kevään kukkia syö. Tai en itkis ollenkaan, rakentaisin majan vaan niemen kaiskun kainaloon, huojuvahan hongistoon. Souteleisin, jouteleisin lainehia lahden vaan, salmen poikki verkot veisin, paulat kautta korpimaan.
Paikkakunnan immet katsoivat häneen hyvällä silmällä ja tuskinpa olisi löytynyt semmoista tyttöä, joka ei olisi lähtenyt matkaan kun Matti olisi vaan kerran vihjannut. Kuitenkin pysyi Matti vaan kylmänä kaikkia impiä kohtaan, vaikka hän olikin sisarellisella kannalla heidän suhteensa.
LOKKA. Terve, Suomen laulun immet! Täällä hallitkaa taloa. Teillä on tila ylinnä Asunnossa, aatoksissa. Valitkaa valoisin paikka. Viepi runottaret kunniapaikalle päivänpaisteen alle. P
Ei naurut, laulut siellä sullen soi, Ei riemua suo siellä päivä, yö, Vain Argon immet työssään vaikeroi, Titanin maksaa tuonen lintu syö, Sisyfos vaivoin paattaan vierittää, Mi vuorelt' alas luisuu uudestaan, Ja Tantalosta jano näännyttää, Ja Geryon-jätti tempoo tuskissaan.
Kuoleman immet: Kērit, ks. Sel. Il. Homēroksen lauluissa ei tiedetä mitään siitä tarusta, jonka mukaan Thetis oli tulen voimalla tehnyt Akhilleuksen koko ruumiin haavoittumattomaksi, paitsi nilkkaa, josta oli pitänyt häntä, lapsukaista, liekissä. Hektorin surma. Kun Akhilleukselle selviää, että Apollon on hänet pettänyt, rientää hän takaisin kaupunkia kohti.
Katso, kuinka talvisen pakkasaamun kirkastuessa, kun öinen taivaanranta jo kellastuu ja näkymätön koitar viskaa valkoset säteensä korkealle taivaan laelle, Tapion sinipiiat ja ilman immet, jätettyään metsät ja pilvien pihat, sen kaupunkilaisen talon ympärillä leikkiä lyövät!
Muistin silloin, Maa, sinua, rintojasi, ripsejäsi, riensin myrskynä takaisin, liekkinä poveni polton. Pilkkasivat ilman immet: "Tuoko sankarin tapoja?"
Niin, mistä nuoret immet kernaimmin puhelevat, kun joutuvat keskenään juttelemaan?
Armanani tahdon heittää Unelmihin autuuden. Siivillänsä sua peittää Enkel viattomuuden. Nukkuos vaan kultani! Vaiti, vaiti, lauluni. Kotimaassa. Kotimaass' on oiva olla, Armas aikaella, Kenpä merten tuolla puolla Tahtois elostella? Kotimaass' on immet sorjat, Kainot lempiväiset. Miesten kädet työhön norjat, Kasvot vereväiset.
"Pysähdy tänne, Päivän poika, kanssamme karkeloimaan, luonamme leikkiä lyömään", pyytelivät immet. "Opeta meille laulusi, käy karkelomme kuninkaaksi. Hellästi sua hoitelemme, sylissämme souattelemme." "Kuuletko kutsun, Marjatan poika? Täällä jo minua kaivataan, täällä pysähtymään pyydetään", lausui silloin Päivän poika.