Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Karkelotanhun myös teki taiten taitaja kuulu moisen Knosos-kaupungiss' avarass' oli ammoin Daidalos tehnyt; sen hiussorjapa sai Ariadne kukkeat poikaset laati ja miesten mielimät immet piiriin karkelemaan käsiranteist' ottaen toistaan. 594 Verhona neitosien oli paistava palttina, poikain mekkona kaunoinen, viel' öljynvälkkyvä kangas.
Vanha Luoti tuvan eessä Mäkirinteellään; Ehkä vanhass' sydämmessään Loistaa päivä, loistaa toivo Lämpimämmin entistään. Vanha Luoti, vanha Luoti Miettii ehkä laillain hän: Suloista on elää sentään, Mikä ihmeen kaunis ilma, Ilma päivän selkeän. Mitä siellä, tirske kuuluu Kautta niemien ja saarten? Mikä riemu raikuukaan? Lahden pohjassako immet uivat Vaiko soutaa Immet venhollaan?
Oi, päiviltä kunnia-aikas se on ainoa muistoni vain: Ei koskaan sen sointu raikas soi äänehen sortajain. Ol' loisto, valta, viisaus mun ja nuoruus, into, lempi; sai viini veret hehkuhun, mua armaat immet hempi; ne sydämeeni säihkettään loi, silmät sulotarten; mit' tarjos maa, ja mielinkään, jäi kuningasta varten.
Tunne hurja Hurtan täyttää, hartaus ja mielihaave, kohottavan kättä näyttää, tuijottaa kuin metsä-aave, tanssii soihdut silmän eessä. Silloin lehtoon immet lymyy. Taas on venho virran veessä; Mikko hyvillänsä hymyy. IS
Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Kuuli melkoisen metelin, Kuuli koirat haukkuvaksi, Lapin immet itkeväksi, Lapin naiset nauravaksi. Heitti rangan karsintansa, Puun sorian sorrantansa, Itse seisottui lylylle, Lapin lastutanterilla: "Mitä täällä immet itki, Kuta täällä koirat haukkui?"
Ensinkin äidit, jotka tyttöjään turhamaisuudessaan kovin hienosti ja lellittämällä kasvattavat, ja sitten nuoret immet itse, joille on kyllin siinä, että mikään työ olisi mihinkään hyödyllistä, pannakseen heti syrjään alhaisen työn, joka ei muka ole heille sopivaa.
"Koko talo pannaan ylönalaisin, kaikilla naisilla on päänkivistys, kaikki miehet ovat vihaisella tuulella, eikä saa kenenkään kanssa vaihtaa viisasta sanaa, nuoret immet ovat ihan huumauksissa, rouvat antavat nurinpäisiä vastauksia, kun ajatuksensa ovat toisaalla.
Kell' on rikos rinnassa ja ken ei sitä kadu, vieras on se metsässä ja vieras mailla sadun. Sille siellä vihur' käy ja korpikuuset ruskaa katuvalle metsän huoju huojentaapi tuskaa. Paatuneelle pahat henget metsän puista puhuu katuvalle metsän immet valkohunnut huhuu. Huiska huivi Tellervon ja mulle tietä näytä, piirrä puihin pilkkoja ja lohdun kättä käytä!
Kerran rantaa kevät-öistä kulki nuori mies ja nainen; nurmi nousi, lehti puihin puhkes, vieno viri pyrki etäisien saarten päihin niinkuin aatos kahden autuahan. Toisahalla terhen karkeloitsi, ihalaiset immet aallon heilui, vieri hämäräisten vetten päällä, seuloi unelmia uskollisten. Mutta meren ensi laine lauloi: »Hetki vaan on pysyväinen. Miksi kuolevainen kuolemaa sa pelkäät?
Mä muistan sen lempeän laakson, Ainiaan muistan sen, Miss' istuin ma neitoni kanssa, Hellästi syleillen; Ja kiirehti kesänen päivä, Sunnuntaipäivä tyyni. Me varjossa valkean tuomen Istuimme ruohistoss', Ja allamme kimmelsi järvi Paisteessa auringon. Ja loiskelit Ahtolan immet Kultasell' santarannall'.
Päivän Sana
Muut Etsivät