United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mi autuus helmaas nukkua, Sä uniemme maa, Sä kehtomme, sä hautamme, Sä aina uusi toivomme, Oi Suomenniemi kaunoinen, Sä ijankaikkinen! H
Kedolla immet istukoot Ja kukkasia poimikoot; Merille halaa merimies, On aalloilla sen kotilies. Oi, Itämeri kaunoinen, Ja Pohjanlahti myrskyinen, Ja Suomenlahti saarines Ja purjeines ja voittoines! Jos mistä käyköön tuulen tie, Aaltonne Ahvenaan se vie; Ja miehen kehnoks sanon vaan, Jok' ei voi hoitaa purjeitaan. Maamme kirja 1878-1905. INARINJ
Riemu, autuus osas olkoon, luonnon laps sä kaunoinen Riemu, autuus osas olkoon luonnon laps sä kaunoinen laulahteli hän pukeutuessaan. Oli siitä aikaa, kun hän oli laulanut näin. Ostaako rouva marjoja? tuli piika kysymään. Mitä marjoja ne ovat? Mansikoita! Ostetaan, ostetaan ... mitatkaa jauhoja kukkura kuppi!
Mutta sinun ei vielä ole lepääminen, sinun pitää paistaman maan päällä, heloittaman kirkkaana, kaikki loistossa voittavana tähtenä. Lähde pois, kauvas, kauvas pois täältä! Muista minua ja näitä sanoja!" Lapsi kaunoinen kallisti hiljaa huoahtaen päänsä ja kuoli. Nikolo ei koko yönä lähtenyt lemmittynsä ruumiin vierestä; melkein mielipuolena hän seuraavan päivän juoksi sinne tänne ilman vaan.
Kankaan ruusu. Näki poika ruususen, Ruusun kankahalla. Ol' niin nuori, kaunoinen, Poika luoksens iloiten Riensi joutumalla. Pikku ruusu punainen, Ruusu kankahalla. Poika virkkoi: Taitan sun, Ruusu kankahalla! Ruusu virkkoi: Pistän sun, Iäksi ett' muistat mun, Enp' oo valtas alla. Ruusu, ruusu punainen, Ruusu kankahalla!
Se on metsä, joka tuulessa humisee ja jonka kaikuvissa kammioissa linnut laulaa. Mutta yhtä kysyn teiltä vielä: Mikä on tuo, joka kaukasuudessa haamottaa ja korkeimmalle kaikkia ehtii? 1:N NEITO. Siinähän Kajavan vuori, josta silmä kantaa etäisiin tienoihin. LIISA. Oi kaunoinen vuori, pyhien kaupunkia kuvaellen.
Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "En liiku omin lihoini, liikun Luojani lihoilla, en väiky omin väkini, väikyn väellä kaikkivallan, en puhu omalla suulla, puhelen Jumalan suulla. Josp' on mulla suu suloinen, suloisempi suu Jumalan, jospa on kaunoinen käteni, käsi Luojan kaunihimpi."
Mekkona kaunoinen, viel' öljynvälkkyvä kangas: alkutekstissä puhutaan mekoista, jotka kiiltävät himmeästi öljystä. Esillä olevassa Iliaan paikassa nuorukaisten mekkoja kuvaillaan uuden uutukaisiksi, niin että niissä vielä oli öljyapretuurin kiiltoa. Astiaseppo: savenvalaja; levypyörä: savenvalupyörä. YHDEKS
Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Varjele vahingon teiltä, Kaitse kaikista pahoista, Ettei pää pahoin menisi, Eli kaula katkiaisi, Hivus hieno lankiaisi, Tukka turhi'in tulisi! Tuo kerta rajalle rauha. Oi Ukko ylinen herra, Taivahallinen Jumala, Tuo kerta rajalle rauha, Suomehen sula sovinto, Rauha raukoille rajoille, Sana kaunis Karjalahan!
Maailman korpea matkustaissa murheinen on mieli; Vaan kun minä pääsen taivaasen, niin riemuun aukee kieli. Sidottuna kieleni täällä on ja kahlittu sangen kovin; Vaan kylläpä kahleet aukenee, kun pääsen taivaan hoviin. Mun usein pimeys saavuttaa nyt, kun olen täällä vielä; Vaan kirkkaus paistaa kaunoinen, kun kerran ollaan siellä. Tuo kirkkaus, tuo ei himmenny vaan loistokkaana hohtaa.