Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Niin kun tuo tulevi tuolta, astui aitan portahalle, jo ma tuon tulosta tunsin, astunnasta arvaelin: tukka tuiski tuulettaki, hivus viskoi viimattaki; ikenet oli irvellänsä, silmät kiljan kaljallansa, väätty pihlaja piossa, käätty karttu kainalossa, jolla lyöä lykkeävi, kohti päätä kolkkoavi. "Annas siitä illan tulla!
Kullero, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, hivus keltainen, korea, kengän kauto kaunokainen, itse läksi astumahan luota seppo Ilmarisen, ennenkuin isäntä saisi naisen kuolon korvihinsa, painuisi pahoille mielin, tapahtuisi tappelohon.
Munkki heitti hurjan silmäyksen häneen ja meni pois. Toiset seurasivat häntä ja vankihuoneen ovi suljettiin. "Herra, minä olen kädessäsi," sanoi Akselinpoika jalolla hartaudella. "Sinun silmäsi näkevät sekä taivaan mittaamattoman avaruuden, että vankeuden pimeimmän kolkan. Tapahtukoon tahtosi, jota paitsi ei yksikään hivus päässäni käyristy!"
Näin on Lemminkäinen veitikka »verevä», Kullervo on »hivus keltainen korea», Tuonen ukko on »kolmisormi», Tuonen akka »koukkuleuka», Manalan tyttö, »matala ja musta». Toiselta puolen taas saamme tietää Ilmarisen tukan värin silloin, kun hän panee kypärän »kultaisille kutrisille», samoin että hänen silmänsä ovat »meren vaahen valkeuiset, meren ruo'on ruskeuiset», silloin kun Pohjolan emäntä, hänen sulhasena astuissansa tupaan, niitä tarkastaapi.
Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Varjele vahingon teiltä, Kaitse kaikista pahoista, Ettei pää pahoin menisi, Eli kaula katkiaisi, Hivus hieno lankiaisi, Tukka turhi'in tulisi! Tuo kerta rajalle rauha. Oi Ukko ylinen herra, Taivahallinen Jumala, Tuo kerta rajalle rauha, Suomehen sula sovinto, Rauha raukoille rajoille, Sana kaunis Karjalahan!
Akoill' on paha ajatus, Tunto pitkätukkaisilla, Hivus pitkä, miel' lyhyinen, Etten mie sinä ikänä Nouse nuoren vuotehelta, Ylene vesan verevän; Saa en miestä mielehistä, Sulhaista sulosanaista. Vaan vielä tätä nykyä, Vielä tällä kymmenellä, Nousen nuoren vuotehelta, Ylenen vesan verevän, Saanki miehen mielehisen, Sulhasen sulosanaisen.
"Kunne nyt, poikani poloinen, kunne, kannettu katala, lähet pillan piilentähän, työn pahan pakenentahan, ettei pää pahoin menisi, kaula kaunis katkeaisi, tukka turhi'in tulisi, hivus hieno lankeaisi?" Sanoi lieto Lemminkäinen: "En tieä sitä sijoa, kunne painuisin pakohon pillojani piilemähän. Oi emoni, kantajani! Kunne käsket piilemähän?"
Läksi tuiskuna tuvasta, savuna pihalle saapi pakohon pahoja töitä, pillojansa piilemähän. Niin pihalle tultuansa katseleikse, käänteleikse, etsi entistä oritta. Näe ei entistä oroa: näki paaen pellon päässä, pajupehkon pientarella. Mikäs neuvoksi tulevi, mikä neuvon antajaksi, ettei pää pahoin menisi, tukka turhi'in tulisi, hivus hieno lankeaisi näillä Pohjolan pihoilla?
Pääkähyri päätnitsänä, Hivus suora suovattana; Minun miilo kultaseni, Se tulee pyhänä päänä. Missä heitä vastatahan? Pirtissä kähyripäätä, Sintsissä siliäpäätä; Minun miilo kullaistani, Sitä vastataan pihalla. Mitä heille syötetähän? Leipeä kähyripäälle, Kukkoja siliäpäälle; Minun miilo kullalleni, Sille vehnäkolatsuja. Mitä heille juotetahan?
Siinä vanha Väinämöinen kun on soitti kanteletta käsin pienin, hoikin sormin, peukaloin ulos kiverin, jopa virkki puu visainen, vesa lehti vieretteli, kukahti käkösen kulta, hivus impyen ilosi. Sormin soitti Väinämöinen, kielin kantelo kajasi: vuoret loukkui, paaet paukkui, kaikki kalliot tärähti, kivet laikkui lainehilla, somerot vesillä souti, petäjät piti iloa, kannot hyppi kankahilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät