Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Minä olin rivakka poika, ja pääsinkin sentähden väliin vanhempien siskojeni suosioon, kun toimitin sellaisia askareita, jotka eivät heille sopineet. Minut lähettivät he ruokapuotiin, kun tuuli vinkui ja pakkanen paukkui, jolloin siskoni mieluummin viruivat lämpöisissä huoneissa.
Hellan luona pihisi ja pohisi ja paukkui, ja sakea paistetun voin savu nousi höyrykuuppaan. Hanna pisti Henrikin käteen astian ja vispilän ja pyysi vispaamaan munaa ja maitoa omelettia varten. Teethän sen, rakas Henrik?
Ja nyt alkoi hän ihan raivoissaan kolkuttaa ja pyrkiä takaisin aittaan. Hän löi oveen, että tärisi ja vaati avaamaan. Hän julmistui, kun ei avattu, otti halon ja löi seinään, että paukkui ja jyski, mutta sittenkään ei vain avattu.
Oli pimennyt niin, että ikkunain luona esineet vähän häämöttivät ja jotakin mustaa näki liikkuvan sängyn edessä, missä Nikkilän emäntä nyökkäsi. Pakkanen paukkui ulkona, jymähteli aivan kuin olisi taloja kerralla kahtia iskenyt. Jossakin koira ulvoi, joka kuulosti kaamealle, että selkää karsi. Vilu puistatti niin, että hän aivan tutisi.
Siihen se vie liika lukeminen! Mitä sinä mietiskelet? TOLARI. Että se Annin rakkaus on ottiatuota. MAIJA. Annin rakkaus? Miksei olisi? Joka on niin herttainen mies. TOLARI. Että yhden keitoksen aikana kymmenen muiskua. MAIJA. Kymmenen muiskua! TOLARI. Niin että paukkui! MAIJA. Sinä kymmenen muiskua? Sinä? Puurosaapas? TOLARI. Minäkö? Enhän minä! Huotari sanoi Annin ottiatuota
Saattamassa oli kolme talonpoikaa kahdella hevosella. Jää oli sangen epätasaista ja tuon tuostakin täytyi meidän tehdä pitkiä kierroksia sivuuttaaksemme jäänhalkeamia. Muutaman tunnin ajettuamme alkoi puhaltaa ankara tuuli, jää paukkui, vonkui ja halkeili ja syvyys allamme saattoi minä hetkenä hyvänsä avata meille kitansa. Edessämme taivaanrannalla häämöittivät Signilskärin luodot.
Mutta hänellä ei ollut mitään. Hänen silmänä iskivät tulta ja hän kirosi karkeasti. Mennään sitten, hän sanoi. Lyödään löyly kauppiaalle. Hän meni. Porstuanovi paukkui hänen perässään niinkuin tykinjyske. Sinä yönä antautui hän ensi kerran kauppiaalle. Viha oli ensimmäinen itsenäisen henkisen elämän oire Jaanassa. Myöhemmin tuli lisäksi toinen, nimittäin ylenkatse.
Ol' pakkanen ja paukkui jää Ja kiilsi tähdet julki, Ja yöllä vanhus harmaapää Jo kuoloon silmäns' sulki, Ja kellot sanoi: pim pam pa, Ja Aik' ol' itse pappina, Yövahti myötä kulki. Ja suku juhlasaatossa Vei hautaan vainaajansa, Ja joulupukki harsoa Se kantoi sarvessansa, Ja tähtipojat huokasi, Ja almanakka nyyhkytti, Löi kello tornissansa.
Sua suuri Suomen kansa Muistaa sydänaarteillansa. Kaksi kannelta. Väinö, virtasen kuningas, Tässä ennen laulut laati; Norot notkui, paadet paukkui, Taivon kansi kalkahteli. Onko tässä nuorisossa Nousevassa, kasvavassa, Joka soiton valloittaisi Suurelta sukuisältä, Kuninkaalta kannelkullan?
Hän rauhallisesti kokosi kalansa ja laittoi tavaransa lähtöä varten valmiiksi. Paljas-Pekka intoutui ruiskuttamisessa: suu sihisi ja suhisi ja ratisi ja paukkui kuin tavattomalla voimalla ruiskusta purkautuva vesisuihku. Ja pojat nauroivat hohottivat. Mylly-Pekka keskellä tätä voimakkainta ruiskutusta kääntyi katsomaan kaimaansa ja aivan kuin merkiksi, että jo riittää, nosti pystyyn peukalonsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät