Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Jumal'auta, jos kävit kähnystäin, luutnantin käsky kun kaikui: »Päin tulta, poiat, hurraa!» Näin ohjasi pientä hän joukkoaan, miten parhaiten itse ties; sotatemppuja käynyt ei solkkaamaan, näin kuului komento suora: »Mars perässä nyt, joka mies!» Ei taakseen katsonut, tie kun vei päin vaaraa, eespäin vaan. Väki myötä ehtikö muu vai ei, hän harvoin huomasi ennen, kuin paukkui jo parhaillaan.
Ja niin lähdimme sitten illan tullen uhkarohkealle retkelle parin virstan levyisen selän yli Paraisiin. Kaikki kolme kuljimme jalkaisin edellä, noin parin sylen päässä toisistamme kantaen olallamme pitkiä seipäitä. Juho talutti hevosta, kulkien niin kaukana edellä kuin ohjakset suinkin yltivät. Jää allamme notkui, ritisi ja paukkui meidän juostessamme vastaista rantaa kohti.
Hän suutaroi että vasara paukkui ja kehui: »Mutta nämä vanhankansan miehet, niin kuin esjmerkiks tää mie!» Siinä oli reilua ääntä ja työtä. Hän jatkoi: »Saakelisoikoon kun sitä ennen otettiin iitäkii niskasta kiini niin siinä pit kuuluu yks ryske!» Ja hän kertoi voimistansa ja sankariteoistansa. Uteliaina, suut auki kuuntelivat lapset.
Muutamana talvisena aamuna paukkui pakkanen kovasti Niemelän pirtin nurkissa ja ukko Paavo huomasi tarpeelliseksi mennä puiroosensa polttopuun hakuun. Varhain lähti hän liikkeelle, valjasti vanhan ruunansa kiverä-sepisen puu-reen eteen ja istahti tyynesti siihen, varaten jaloillaan ketaraa vastaan.
Taas korotti hän ääntä, takoi vasaralla nahkaa että paukkui ja jatkoi: »Se puustain se ei sittä, kuule Manasse, oo semmoinen tuulhattu kun se jii joka seisoo siellä iin takana ja kopeiloo puustainjoukossa kuin ylypii ja turhamielinen kukko kanaparvessa... Niin jotta nyt, Manasse Jäppinen, sie kun ala painii iitä vastaan!»
Koko haka oli silloin täynnä kauniita eläimiä, joita ainoastaan kartanon herra ja hänen vieraansa saivat ampua. Kartanoon tuli eräänä päivänä paljo metsästäjiä. He ampuivat, että metsä paukkui, ja kartanon herra aina kaikkein parhaiten.
»Voi, hyvä herra, älkää ampuko!» sammalsi tyttö. »Tiedän, että aiotte ampua. Hän on tarkotan armollista herraa hänkin kerran koettanut. Silloin alkoivat ne joen takana tehdä samoin. Paukkui yhä siellä ja täällä, kaikkialla mihin vain päänsä pistikään. Oli aivan ihme, ettei kehenkään sattunut.
Mitään pahaa aavistamatta seurasi Kalle emännän kutsumusta, mutta tuskin oli hän päässyt perheentupaan, kuin Kaisa-emäntä salaman tavoin leimahti hänen eteensä ja viskasi punakukkaisen esiliinan vasten vieraansa silmiä. Silloin sekä jyrisi että paukkui niin, että ihmisiä joka suunnalta riensi sitä melua kuulemaan, vaikk'ei se mitään erittäin harvinaista Rekulassa ollut.
Mutta kun tämä on ensimäinen kerta, tyydyn kuitenkin vaan muiskuun " näin sanoen astui hän pari askelta lähemmäksi Annaa. Vaan nyt loppui Annan kärsivällisyys. Kerrassaan oli rukki jälleen kehrääjän käsissä, ja kun Kirja-Tiitsu itse tahtoi ottaa palkkaansa, lensi vähävoimainen kosija Annan väkevän käden kautta vasten ovea, että ovi paukkui. Samassa silmänräpäyksessä astui Rietu tupaan...
Kun syksyn myrskyt raivosivat luonnossa, eli toivon kevät nuorten mielessä ja kun talven aurinko oli alimmillaan, saapui Juho taas kotiseudulleen, viettämään elämän Juhannusjuhlaa lapsuuden tuttavansa kanssa. Silloin, iltana moniahana, nähtiin Aumolan akkunain valosta voimakkaasti välkkyvän. Pakkanen paukkui nurkissa ja huppupäissä saapuivat vieraat häihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät