United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kenraali Armfelt tarvitsi mielellänsä väkeä, ja sen tähden ylös-otti näin pohjalaisten tykö-tarjomuksen ja moniin pitäjiin hän upseeria lähetti, heille välttämättömimpiä sotatemppuja opettamaan, ja niin tulin minä Maalahteen lähetetyksi ynnä Luutnantti Grönstrand.
"Kuka tuota olisi uskonut pari eli kolme vuotta sitten, että Risto Rytkönen on paras äksiiseissä, kuten korpraali aina sanoi", puhelivat kumppanit. Majurikin oli erinomattain tyytyväinen Ristoon. Paitsi tavallisia sotatemppuja oli majuri väliaikoina erityisesti opettanut Ristolle sotajärjestelemisen alkeita.
Mies terve, mitan täyttävä, ja muusta huoli viis, hän pestin väkeen Dunckerin sai tinkimättä siis. Nyt tuli sotatemppuja Sven Tuuvan harjoittaa, se omituist' ol' laatuaan ja nähdä hupaisaa. Korpraali huusi, hohotti, ja hohotti ja huus, Sven todet, leikit väänsi vain kuin itse totisuus.
Niitä kerää hän yhteen ison joukon, totuttaa heidät vähitellen riveissä pysymään, lippuja seuraamaan, käskyjä tarkkaamaan ja niinikään muita sotatemppuja tekemään. Sitä paitsi houkuttelee hän suurilla lahjoilla ja vielä suuremmilla lupauksilla puolellensa Bocchus kuninkaan lähisimmät ystävät, joiden avulla lähestyy kuningasta ja taivuttaa hänen rupeemaan sotaan Romalaisia vastaan.
Ja aikakin oli vähissä, kun miesten varhain ylihuomenna tuli olla Lieksan kentällä sotatemppuja harjoittelemassa. Kreivi Brahe näet oli antanut käskyn, että kaikki miehet, joita ei vanhuus, tauti eikä muu semmoinen seikka laillisesti estänyt, olivat velvolliset kokoontumaan sotaharjoituksia varten Juhannuksen aikana kolmeksi päiväksi. Hetkisen miehet kumminkin levähtivät kontion tappopaikalla.
Tuost' ukko Dufva hämmästyi ja heltyi itkemään; Sven, pussin selkääns' ottaen, läks' joukkoon lähimpään. Hän terve oli, mittava, no, muusta huoli viis, rekryytiks väkeen Dunckerin pääs' tinkimättä siis. Tulipa sotatemppuja nyt Dufvan harjoittaa, se omituist' ol' laatuaan, ja nähdä hupaisaa; korpraali huusi nauraen ja nauroi huutaen, Sven toimessa ja leikissä ol' yhtä totinen.
Yritin muuatta puuta lähemmäs astua, astelinkin yhden askeleen ... paikalla oli kaikki muuttunut. Rupesin nyt astelemaan aivan samalla lailla kuin rekryytit, joille opetetaan sotatemppuja, ja astelin hiljaa ja vakavasti. Ihmeellisesti muuttui kaikki ympärilläni joka askeleelta, yhä vain toisia maisemia, toisia niittyjä, toisia vuoria, toisia metsiä, toisia aroja, toisia hietikkoja. Ihme ja kumma!
Tosin täytyi hänen toisinaan saapua huvilan lähellä sijaitsevaan venäläiseen kasarmiin ja siellä astua toisten sotamiesten kanssa riviin, puettuna karkeisiin sotilasvaatteisiin, tehdä kiväärillä kunniaa ja harjoitella sotatemppuja, mutta sillä välin sai hän asua kotonaan ja oli silloin aina siviilipukuun puettuna. Usein nähtiin hänen ajelevan ruhtinattarensa kanssa sangen hienoissa ajopeleissä.
Mies tuli hyvin iloiseksi saadessaan nähdä vanhan rakastetun kapteeninsa ja häntä puhutella. Mutta toista ei suinkaan ilottanut, varsinkin kuin aikansa kiirehtivä arveli miehen suotta ruvenneen riitaiseksi. "Tervetultu vanha sotakumppanini", sanoi kirjoittava kapteeni, "vieläkö muistat vanhoja sotatemppuja?" "Tottapa niinkin, armollinen kapteeni!"
"Ruvetkaamme sotamiehisille, minä olen kapteeni ja te olette rekryytti. Tämä teidän keppinne olkoon pyssy. No, smirnaa!" Mutta vanhuksellepa ei näkynytkään olevan halua sotatemppuja tekemään. "Na pletsbo! Miksi ette tee? Pian nyt!" kirkui poika. "Minä olen vanha jo, lapseni", rupesi hetas vanhus sanomaan, mutta kapteeni ei ollut kuulevinaankaan.