United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä toivoin sitä", vastasi Bengt, lyhyesti. "Et saa sanoa niin, isä", huudahti Sven, "et saa epäillä minua! Sellaiset sanat surmaavat kaiken halun ja rohkeuden..." "Osota ensin, että sinussa, on hyvää tahtoa, niin tahdon luottaa sinuun..." "Se ei ole luottamusta, se, isä! Luottamuksensa tulee aina ensin antaa."
Ja kun Ester torui häntä tottelemattomuudesta, vastasi hän mitä viattomin ilme kasvoissaan: "Sven ei voi muistaa, ett'ei Sven saa koskea niihin, ne ovat niin kauniit!" Eräänä päivänä sattui sitten, että Sven jäi hetkeksi yksin saliin.
Stålhandske rintansa haarniskaan hän haavainsa kunnian peittää, ja nuoren Schwerinin kulkevan nään vierellä vanhan Drufvan ja väärää jalkaa astuvan, kuten aina, ma nään Sven Dufvan.
Sven ei kuitenkaan antanut häiritä itseään; hänestä oli hyvin mieluista siirtää ikävät kohtaukset niin kauas kuin suinkin tapa, jonka hän säilytti elämänsä loppuun asti ja koska äiti ei mitään virkkanut, voi hän mielestänsä jatkaa hupaista leikkiään. Vasta kun hän kuuli Esterin totisen kysymyksen: "Sven, mitä sinä teet?" katsahti hän ylös kesken leikkiään ja päästi irti pikku nuket.
Kaikki helvetin voimat ovat päästetyt irti! Tuo julma ja säälimätön Borgholman linnan herra Otto Rud ja hänen alapäällikkönsä Rolf Jute ovat väkinensä hyökänneet kaupunkiin! EBBA. Rolf Jute! Pyhä Jumala! SVEN. En kauemmaksi ehtinyt kuin ystävämme Turusen taloon asti, niin jo yksi vihollisparvi tuli minua vastaan. Surkeasti hävittäen kulki se eteenpäin!
»Eivät ole semmoisia, ovat runokertoelmia vanhoista sotasankareista», vastasi Liisa, rupesi lukemaan ääneen ja luki ensin »Sven Tuuvasta», sitten »Kuormarengistä» ja »Sandelsista». Jussi istui lynkäpäisillään polviensa varassa, mietti ja muisteli eilistä päivää, minkä muisti siitä.
Hänen lapsuutensa paras ystävä oli Greta, pormestarin nuorin tytär. Hän oli kaksi vuotta Sveniä vanhempi, ja pikku Sven ajatteli rajattomalla ihailulla ja kaipauksella Gretan suurta etevämmyyttä, tämä kun jo oli niin vanha ja viisas.
Ester katseli Sveniä pelästyneen hämmästyneenä. Hän oli sanomaisillaan: "Isänkö henki myös moisen lauseen tuo huulillesi?" Mutta hän lausui sen sijaan: "Onko se mahdollista, Sven! Kuinka et huomaa, että sanat, jotka lausuit isällesi, olivat rumia ja lähteneet juuri tuollaisesta ymmärtämistä, s.o. rakkautta puuttuvasta sydämestä?
Sillä Bengtin mieleen ei hetkeksikään johtunut, ett'ei Sven kulkisi isänsä, iso-isänsä ja iso-isänsä isän jälkiä; hän oli syntynyt hoitamaan Vångan liikettä, niinkuin kruununprinssi on syntynyt kuningaskruunua kantamaan. Sven oli hyvinkin huvitettu näistä Vångan matkoista, mutta omalla tavallaan.
"Ei ole muita lahjakkaisuuden tunnusmerkkejä kuin se, että ihminen ymmärtää sitä, mitä näkee ja kuulee ympärillään, mutta Sven on kuin ei koko asia häntä liikuttaisi, kun puhun Vångasta ja sen oloista..." "Ehk'eivät liikeasiat häntä huvita?" uskalsi Ester huomauttaa. "Silloin säälin häntä", vastasi Bengt kylmästi.