Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Tämän voiton tulokset olivat arvaamattomat. Peläten varomattomuuden kautta kaikki kadottavansa asetti Kustaa Aadolf vielä k:lo 7 illalla sotaväkensä uuteen rintamaan, ja antoi sen viettää yönsä samassa asemassa. Mutta sitä ennen ratsasti hän riviltä riville urhojansa kiittämään. Stålhandske, sanoi kuningas, saavuttuaan suomalaisten rintaman eteen.
Kas niin, Perttilä, lisäsi Stålhandske, kääntyen nuoren ratsumiehen puoleen, joka etumaisena ratsasti kauniin, mustan hevosen selässä ja oli muita pitempi ja ryhdikkäämpi, tekeekö mielesi tänään ansaita itsellesi ritarin kannukset? Puhuteltu näytti hämmästyvän, teki kunniaa miekallaan ja punastui sotalakkinsa liepeitä myöten.
En ole koskaan uskaltanut pyrkiä niin suureen kunniaan, vastasi hän, mutta hänen hehkuvat poskensa osoittivat, että tuon arvon saavuttaminen oli ollut hänen salaisimpain toiveittensa esineenä. Minäkö ... talonpojan poika! lisäsi hän vitkalleen. Stålhandske naurahti. Tuhat tulimmaista, poikahan punastuu kuin vihille vietävä neitonen. Talonpojan poika? Mitäs me muut sitten olemme olleet?
Stålhandske rintansa haarniskaan hän haavainsa kunnian peittää, ja nuoren Schwerinin kulkevan nään vierellä vanhan Drufvan ja väärää jalkaa astuvan, kuten aina, ma nään Sven Dufvan.
Suomalaisten iloisen hurraan seuraamana ratsasti kuningas pois heidän luotaan. Stålhandske kääntyi väkensä puoleen ja kertasi kuninkaan sanat suomenkielellä. Reippaiden ratsumiesten kasvot loistivat ylpeydestä ja ilosta.
No hyvä, sanoi Kustaa Aadolf, minä lähetän suomalaiset taisteluun ja toivon, että miesten muutos on oleva onnen muutos. Nyt lähetettiin Stålhandske suomalaisineen Cronenbergia ja noita voittamattomia vastaan.
Nuorena kaatui hän, mutta hänen uskollisuutensa ja sankaritöittensä muistoksi käski Stålhandske sittemmin, että Eero Hohdin nimi oli maalattava ja poltettava akkunapeltiin Anjalan kirkossa, jossa se vielä tänään säteilee. Mutta oli Kolmhalollakin muistelmia. Hänen isänsä isän-isä oli valittu niille valtiopäiville, jotka Kustaa Aadolf kutsui Helsinkiin, pyytääksensä apua Puolan sotaan.
Mutta Stålhandske kokosi heidät uudelleen, asetti miehen miestä, hevosen hevosta vastaan, viimeiset voimat ponnistettiin, kuolemasta ei kukaan välittänyt; ystävät ja vihamiehet sekautuivat toisiinsa verisessä temmellyksessä.
Stålhandske sanoi hän ja hiljensi suuren mustan juoksijansa kulkua suomalaisten viimeisen rivin kohdalla: Te kai ymmärrätte, miksi olen teidät laitimmaiseksi asettanut. Meitä vastassa seisoo Pappenheim vallooniensa kanssa hän haluaa tehdä minun tuttavuuttani, virkkoi kuningas hymyillen, ja arvatenkin saamme me kovaa koettaa, jos hän tältä puolen heittää koko laumansa meidän kimppuumme.
Stålhandske otti vastaan vihollisensa yhtä kylmästi, yhtä voimakkaasti; oli mahdotonta murtaa tuota elävää muuria. Hitaina vihaan olivat suomalaiset tähän saakka puolustautuneet järkähtämättömän rauhallisesti. Mutta vähitellen viehättyivät hekin taistelun tuoksinasta; neljännen ryntäyksen kestäessä oli vihollisten raivo heihinkin tarttunut, ja heitä oli jo vaikea hillitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät