United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyynelvirta oli ensimmäinen vastaus, mutta sitten tuli yhtä kova sanavirta, jolla Maiju kertoi onnettomuuttansa. Flinki oli ottanut itsellensä rusthollin, sittenkuin semmoinen määräys oli tullut, että jokainen, joka ottaisi varustaaksensa ratsumiehen talosta, saisi ottaa omaksensa hyljättyjä rusthollia. Niin hän oli valinnut yhden ja ottanut sen haltuunsa.
Jos sen lisäksi tämmöisen väkinäisen ratsumiehen puvussa tai ulkomuodossa on jotain tavatonta jos hänellä on ylhäinen virkakauhtana tai univormu tai muuta sellaista yllään ja jos tapaus sattuu kilpaajossa, sotaväen katselmuksessa, juhlasaatossa tai muussa paikassa, missä on paljon ihmisiä koolla ja katselemassa niin ratsumies parka ei voi pelastua loppumattomilta naurunhohotuksilta millään muulla keinolla, kuin että hänen onnistuu katkaista joku raajansa tai parikin, tai, ja se vaikuttaa vieläkin paremmin, että hän siihen paikkaan jääpi kuoliaana; sillä vähemmällä ei hänen putoamisensa nostata mitään sääliä.
Hän nousi penkiltä ja näki noin kahdenkymmenen ratsumiehen, joiden kultaisissa kypäreissä ja rautapaidoissa lamppujen valo välkkyi, tyhjentävän hänen edessään olevan lavean pihan ihmisistä. He ajoivat väkeä edestään, niinkuin liekit metsäriistaa palavalla kankaalla, tunkivat heidät toiseen pihaan, ja ajoivat heidät sieltä samalla tapaa kuin ensimäisestäkin.
Teräksiset säärivarukset, jotka ulottuivat äärettömän pitkävartisten ratsassaapasten suille asti, täyttivät ne eri osat, jotka siihen aikaan kuuluivat hyvin varustetun soturin asuun. Ratsumiehen oma näkö oli myös sotaisan puvun mukainen, ja selvään näkyi, että tämä puku oli hänelle jo kauan ollut kodikas.
Hän on ollut mukana lukuisissa ratsuväen taisteluissa, saamatta edes naarmua nahkaansa. Koomillisessa valossa esittää hän japanilaisen ratsumiehen sekä hänen suuripäisen ja lyhytsivuisen hevosensa, aiheuttaen minulle vilpittömän naurunpuuskan.
"Kuule", sanoi hän, "sinä voit todellakin pidättää meitä tässä hetkisen. Mutta et kauan. Jos väistyt, saat pitää henkesi. Jollet väisty, annan ensin nylkeä sinut elävältä ja sitten seivästää." Hän nosti tulisoihtua koettaen keksiä jotakin heikkoa kohtaa. "Takaisin", huusi Valerius. "Ammu, ystävä!" Jousen jänne helähti, ja nuoli napsahti ratsumiehen kypärään. "Odotahan", huusi tämä peräytyen.
Tai salaperäistä lahjoittajatarta, korjasi Athos. Ostohevosesi jää siis sinulta joutilaaksi? Melkeinpä. Oletko itse valinnut sen? Olen ja mitä huolellisemmasti; ratsumiehen turvallisuus on, niinkuin kyllä tiedät, melkein aina hänen hevosessansa. No niin! luovuta se minulle samasta hinnasta minkä itse maksoit.
»Eipä teilläkään ole ollut hyvät päivät», virkkoi toinen sotamies. »Kolmatta vuorokautta nyt jo levähtämättä olette työssä.» »Haudassa saadaan levätä, mutta meillä niinkuin teilläkin on nyt vain yksi asia mielessä. Nyt meitä kaikkia tarvitaan täällä eikä kukaan saa väistyä eikä väsyä.» Sotilasten ilveilyä. Antero tuli parin ratsumiehen kanssa ja heittäytyi maahan tulen viereen.
Ratsuväki, ennen ihan vastustamaton voima, jonka pääosana oli ritaristo, vaipui vähäarvoiseksi; jalkaväki, ennen vain halveksittu lauma porvareja ja maaorja-talonpoikia, joita ylhäisen ratsumiehen keihäs saattoi esteettömästi tuhota, tuli nyt uuden keksinnön avulla vahvimmaksi voimaksi.
Herrat läksivät pois ja kuningas laskeutui polvillensa rukoilemaan. Silloin näki Leubelfing, sydän hurjasti sykkivänä, miten Lauenburgin herttua riensi kuninkaan luo. Halvan ratsumiehen pukimissa lähestyi hän hyvin matelevaisen-nöyränä kuningasta ja ojensi rukoilevasti kätensä häntä kohti, hänen noustessaan hitaasti ylös.