United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tervetuloa, teidän ylhäisyytenne, minä olen valmis kuulemaan toivomuksenne. Mitä tahdotte minulta, herttua?" Samalla viittasi hän paashille, että poistuisi. Leubelfing pyörähti omaan, vieressä olevaan huoneesensa, joka huonosti sisustettu, kuninkaan vastaanotto- ja makuuhuoneen välinen sola oli rauhallisin koko kartanossa.
Ehkäpä oli hänen asianaan sopia viimeisessä tappelussa kaatuneiden hautaamisesta taikka jostakin muusta semmoisesta asiasta, kuin vastakkain olevien sotajoukkojen välillä sattuu. Paashi Leubelfing vei päällikön tyhjään vastaanottohuoneesen, pyytäen hänen siinä odottamaan, kunnes kävisi ilmoittamassa.
Juuri kellon lyödessä yhdeksän astui kuningas, jolle Leubelfing avasi molemmat ovipuolikkaat, kokoutuneiden saksalaisten ruhtinasten ja herrojen keskelle. He olivat huoneen pienuuden tähden tiheässä piirissä, noin viisi- tai kuusikymmentä luvultaan.
"Kuin Leubelfing!" murisi vanha herra "Pitääkö sitten kaikkien Leubelfingien olla semmoisia tappelijoita kuin isäsi Rupert Jumala häntä armahtakoon! joka kymmenvuotiaana läksi minua, vanhempaa veljeänsä, vetämään häkkikärreillä, kaatoi minut, jäi itse terveeksi, vaan minulta kaksi kylkiluuta mursi? Ja mikä elämä sitte?
Leubelfing, hiukan pahastuksissaan päällikön terävästä äänestä ja käskeväisestä puhetavasta, mutta mitään pahaa aavistamatta, otti melkein liioittelevan-kohteliaasti kintaan ja veti sen hoikille sormilleen. Se sopi kuin hänelle tehty. Päällikkö hymyili pilkallisesti. "Se on teidän", sanoi hän.
Kuningas, vähääkään hämmästymättä Leubelfingin läsnäolosta, katsahti häneen hyvin ystävällisesti ja pisti sormensa hänen kähärään tukkaansa, niinkuin hänen oli tapana. "Gust", sanoi hän, "ei se näy. Se puristaa. Anna minulle liivi." Kohta senjälkeen ratsasti kuningas pois, takanansa toisella puolen Lauenburgin herttua ja toisella paashi Leubelfing.
"Hyvän neuvonko?" sanoi tyttö vakavasti, "sen minä kyllä sinulle annan: ole kuin mies, kuin Leubelfing!"
Sitte saat valita meistä jommankumman." Paashi Leubelfing lupasi risti-isälleen, mitä jo ennen oli luvannut itselleen, ja kertoi hänelle sitte täydellisesti seikkailunsa, niin totuuden mukaan, kuin niin pitkän tuntemattomana-olon jälkeen välttämättömästi tuntuu tarpeelliselta, yhtä tarpeelliselta kuin ruoka ja juoma pitkän paaston jälkeen.
Leubelfing vastasi ensin kainosti ja arasti, vaan joka sanaa lausuessaan muuttuen iloisemmaksi ja päättäväisemmäksi. "Niin, armollinen herra: minä toivoisin elämäni kaikki ilot yhdeksi liekkikimpuksi ja yhden tunnin ajaksi, niin että himmeän koiton sijasta syntyisi lyhyt, mutta kirkkaasti-loistava onnen valo, joka sitte voisi sammua kuin välähtävä salama." Hän vaikeni.
Sen hienon taoksen viskasi kuningas halveksivaisesti nurkkaan, sanoen sitä pelkurimaisuuden keksinnöksi. Kerran yön hiljaisuudessa Leubelfing, ollen ainoastaan hienon seinän erottamana kuninkaasta, painaen korvansa seinää vasten kuuli Kustaan hartaasti rukoilevan ja Jumalalta anovan, että hänet otettaisiin pois paraassa loistossaan, ennenkuin hän tulisi tarpeettomaksi ja kykenemättömäksi.