United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kreivi Horn sai näiden korulauseiden kestäessä aikaa malttaa mielensä. Hän kävi taas istumaan ja lausui kylmästi: Sanalla sanoen, te siis aiotte tehdä minut tarpeettomaksi. Teidän ylhäisyytenne, nuo epäluulot...! Ja Bertelsköld oli tekevinään lähtöä, muka närkästyneenä siitä, että hänen hyviä tarkoituksiaan oli uskallettu epäillä. Mutta Horn jatkoi: Herra kreivi puhukaamme peittelemättä.
Asia oli jo aikaa sitte suoritettu vanhusten välillä, ja Sándor'ille sitä ennakolta ilmoittaa oli katsottu tarpeettomaksi; Julia oli liiaksi vakuutettu ihanuutensa voitosta, jotta hän olisi epäillyt tämän uhkayrityksen onnistumisesta.
Minä olen käynyt niin tarpeettomaksi ... usein inhottaa minua oma itseni, enkä tiedä mitä varten ollenkaan olen ... ja mitä tehdä itseni kanssa... MARTTA: Mutta älä nyt vaan suinkaan sano isälle. ROUVA VALTANEN: Enkö voi enää seurata nuorten elämää? Olenko niin tylstynyt?
Näytti kuin Arnoldin sanat olisivat lieventäneet hänen olemustaan. Arnoldin kasvonpiirteet saivat omituisen jäykkyyden, eikä häntä enää naurattanut. Mutta Ester vähän aikaa vieraiden kanssa oltuaan huomasi itsensä tarpeettomaksi ja kenenkään näkemättä poistui ja lukitsi oven. Arnold joi kiihkeästi. Irma istui hänen polvillaan.
Katsomme tarpeettomaksi kertoa niitä anteeksipyyntöjä ja selityksiä, jotka nyt seurasivat.
Selenin, joka oli aina työssä ja oli hyvin vähän mukana, ei näyttänyt tietävän mitään Nehljudofin romaanista, ja huomattuaan tämän päätti Nehljudof puolestaan tarpeettomaksi puhua hänelle erityisistä suhteistaan Maslovaan. Olet luultavasti asettunut tädin luoksi, lisäsi hän, nähtävästi haluten antaa keskustelulle toisen suunnan. Sain vasta eilen kuulla häneltä sinun olevan täällä.
Kun oli tultu Airistonselälle, lähelle Rymättylän kaakkoista nokkaa, ei vihollisen aluksia näkynyt enää millään suunnalla. Nyt arvelin tarpeettomaksi pitää vasenta silmääni kauemmin suljettuna. Avasin sen siis selkosen selälleen, palauttaen samalla muutenkin kasvoilleni niiden tavallisen ilmeen. Tämän ihmeen huomasi ensiksi ylikokki, joka istui veneen keulassa minua vastapäätä.
Emäntä, joka jänteissä ja lihaksissa oli alakynnessä, oli taas henkisesti palvelijaansa sukkelampi ja taitavampi. Ellei hän jaksanut nostaa vesiämpäriä, keksi hän keinon, joka teki nostamisen tarpeettomaksi, ellei hän jaksanut käydä sata askelta, tiesi hän asettaa niin, että toimitti saman asian vähemmällä.
Hän ei kuitenkaan katsonut ihan tarpeettomaksi lukea itsekseen eräänlaista lapsena oppimaansa loihtua, joka nyt otolliseen aikaan juolahti hänen mieleensä: "Jöns on nimi mulla, Häpeäksi ei voi se tulla; Siksi olen ristitty, Elon kirjaan merkitty. Pimeyden ruhtinas, Häijy henki, poistu vain! Luovuinhan sun vallastas Kasteen liittoon tultuain".
Sillä meidän nuorella miehellä oli ratsu ja tämä ratsu olikin niin huomioon pistävä että se pisti huomioon: pieni béarnelainen hevoskäpykkä, kahden- tai neljäntoista vuotias, kellahtavan värinen, töpöhäntä, pattijalka, ja vaikka pitikin päätänsä alempana polvia, niin että kaulankouristushihnan käyttäminen jäi tarpeettomaksi, hölkötteli se kumminkin tasalleen kahdeksan lieu'tänsä päivässä.