United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kas niin, oletko nyt tyydytetty? SIIRI. Siiri tahtoo lukea sen. TUURE. Sitä sinä et saa. SIIRI. Enkö saa? Sinulla on siis salaisuuksia? TUURE. No niin, kuten tahdot. Voihan olla mahdollista. SIIRI. Salaisuuksia, sinulla! Ja äsken tyrkkäsit sinä minut luotasi, ja sitten kaikki muu . Ei, se ei voi olla mahdollista. TUURE. Kas niin, Siiri.
Enkö minäkin saa tulla sinne? Enkö saa? Et saa, et vielä. Hän näki hänen uudelleen katoavan kannen alle, näki hänen sytyttävän siellä tulen ja vetävän uutimet pienten, avattujen ikkunain eteen, kuuli hänen riisuutuvan, panevan levolle ja sammuttavan tulen.
Kerran vain ne viittovat sulle toiveet ynnä muistot, kerran vain ne kukkivat sulle hekkuman heelmäpuistot, kerran oot oman onnes loihtu, kerran vain sytyt, sammut, soihtu, kudo vaivasi kukkasiin, vaivu untesi unelmiin!» Kas, kuin nousee miehen rinta: »Enkö eläis elämätä, koska tunnen tulisinta tahdon jännitystä tätä?
Enkö mie sanonut sulle, Sanonut tämän kevättä, Tämän syystä syylätellyt: "Tehkämes kivinen linna, Salasauna salvatkame, Salasauna, piilopirtti, Keskellen meren seläistä, Jossa piikoja piellä, Kanojamme kasvatella, Ettei pääse Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan kosijat."
"No, kanto", sanoi Veeru uhitellen, "annatkos minulle pyssyn, muuten sytytän sinut tuleen. Minulla on tulitikkuja taskussani." "Sen sinä jätät tekemättä!" huusi Marssu. "Mitä vielä", nauroi Veeru, ottaen esiin laatikon. "Saanko pyssyn, vai enkö saa?" Kanto oli vaiti. Marssu tahtoi temmata Veerulta tikut pois, mutta sai sellaisen tuuppauksen, että vieri alas mäkeä.
Eräänä iltana hyökkäsi Noidanojan sillan eteläisessä päässä leikkivä lapsijoukko vanhan Heikkilän pirttiin, joka oli lähinnä tietä. Melkein puolisokea ukko nousi peljästyen seisaalleen pölkyltä, jolla hän oli istunut hiljaa, mutta tarkasti veistäessään kirvesvartta. "Mitä meteliä se on?" huusi hän lapsijoukolle häristäen kirvesvarrella; "enkö minä saa yölepoa? Ulos täältä!"
Enkö sitä ennustanut sinun ottaessasi Laitisen mieheksesi!? Ensin menee kaksi köyhää ja kokematonta yhteen ja sitten syntyy lapsia kuin hiiriä. Minun täytyy olla suora. Luuletko, että kukaan tässä seisoisi vapailla käsillä ja melkoisilla varoilla, jos olisi synnyttänyt enemmän lapsia kuin mitä markkoja on kukkarossa. Kun Jumala niitä antaa. Jumalako? Työmiesten tyhmyys ne mailmaan saattaa.
Luuletko, että se tyttö minua vielä rakastaa? ANNA LIISA. En luule. MIKKO. Vai niin? Vai sinä et luule? No, mistähän syystä tuo ei minua enää rakastaisi? ANNA LIISA. Sinä et ole sitä ansainnut. JOHANNES. Anna Liisa tuntuu olevan perillä asioista. RIIKKA. Siltä kuuluu. MIKKO. Enkö ole ansainnut? Vaikka neljä vuotta olen ollut hänelle uskollinen ja nyt tulen häntä hakemaan.
"No, hän punehtuu! Jollei hän olisi kuuro ja mykkä, luulisin melkein, että hän ymmärtää puheeni." "Hän on hyvin kaino", lausui Honain vähän pelossaan; "hän hämmästyi rohkeata käytöstänsä." "Minä rakastan kainoutta", sanoi prinsessa; "se on huvittava. Minä olen kaino; enkö minä ole?" "Kyllä", vastasi Honain. "Ja hupainen?" "Aivan." "Minä vihaan hupaisia ihmisiä.
"Mutta kuinka sinä tottelet isä? Enkö minä ole vakuuttanut että kaikki sinun amoebasi ja muut lemmikkisi lätäköissä saavat halvauksen säikähdyksestä, jos vielä käytät tuota vanhaa hattua ja yhä se vaan on päässäsi." "Katsoppas, minun täytyy edes näennäisesti koettaa säilyttää ylivaltaa vielä ja tämä hattu on jonkunmoisena merkkinä siitä." "Hyvin huomattava merkki, se on myönnettävä", nauroi Hart.