Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
"Vai niin, vai et sinä usko minua Heintz?... No, soisinpa juuri että vetehinen olisi katsellut sinua yhtä häijysti kuin minuakin." Sepä jo sai hänet uskomaan. Hän otti piipuu suustansa, sylki äkkiä ja ojensi naurettavalla voittoriemun ja pelon-alaisella katseella sen rikkipurrun varren minua kohti. "Enkö sitä aina ole sanonut, hä?" huudahti hän. "Mutta minä en sitä enää milloinkaan tee!
Minä uskoin, että minussa on pahahenki, niinkuin Lapin emäntä kerran vakuutti.» »Mutta Lapin emäntä kertoi sanoneensa aina, että sinusta kelpo ihminen tulee.» »Niin Lapin emäntä raukka niinkuin muutkin nyt! Sitä ei ole kukaan sanonut eikä uskonut. Jos minusta huono ihminen olisi tullut, niin olisivat kaikki sanoneet: 'enkö minä sitä sanonut! Ja sitä he ovat sanoneet eikä muuta.»
Mutta kun minä tahdon sinua puhumaan, niin sinun täytyy puhua, kuuletkos, sinun täytyy. Mielinpä näyttää, saanko lapsiani tottelemaan, vai enkö. ANNA. Isä kulta, elä lisää tätä ikävyyttä tuommoisella tyhjänpäiväisellä riidalla! ROINILA. Lisäänkö minä, sanoit? Tyhjänpäiväisellä riidalla? Kyllä tästä annan kohta tyhjänpäiväisiä. ROINILA. Aivan tästä tahtoo ihminen harmiinsa haljeta.
Eikö se ennemmin olisi omiaan vain minut maahan murtamaan ja musertamaan? Enkö jo äsken murtunut tuosta yhdestä totuudesta, joka muistutti mieleeni omaa epätäydellisyyttäni? Kuinka tuhatkertaisesti murtuisinkaan sitten koko maailmantotuuden painosta, jos se siinä silmänräpäyksessä laskettaisiin hartioilleni?
Siinä suuren heikkouden tilassa, joka sitten seurasi ja jota kesti monta kuukautta, kosketti jalkani ani harvoin lattiata, sillä Ernst kantoi minut minne vaan halusin. Hän oli vallan uupumaton ja hyvyyttä ja kärsivällisyyttä hän osoitti loppumatta sairaalle puolisolleen. Enkö sitten terveenä pyhittäisi elämääni hänelle? Ah, kyllä! senhän tahdon, sen tahdon.
Ah, minä kuljin ennen ikään kuin unissani ja ajattelematta annoin hänelle käteni; nyt olen herännyt enkö saisi vetää kättäni pois, kun näen antaneeni sen yhdelle..." "Arvid on hyvä ihminen, Julia!"
ELLI. Voi, jos olisimme tienneet sen niin suureksi synniksi! LEENA. Enkö minä varoittanut monta kertaa, mutta eipä oltu puhettani kuulevinaankaan. ELLI. Niin varoitittehan, se on tosi. LEENA. Ja ottiko yksikään sanoistani vaaria? Eläs vielä. Oletteko kuulleet, kuinka kauheasti nuoret miehet olivat juoneet sinä yönä? ELLI. En minä ole mitään kuullut. Mitä niistä kaikista jutuista!
Nyt mä Tajuan sinut: tahdoit kuninkaana, Isällisenä hyväntekijänä Hänt' ihanaista hellien suojella, Keventää hänen elämäänsä. Sin' et Rakastanut, ja niin on kaikki hyvin. Se sama hyvyys, sama ystävyys, Sua joka Valpuria puolisoksi Kehoitti ottamaan, nyt aikeestas Sun luovuttaa, kun kosija on täällä Ja Valpur immen onnen ehtona On pyhä liitto tää. HAKON. Sä yhä puhut Kuin juopunut. Mä enkö rakasta?
Kanttori. Hanna aikoo lähteä toisten jälestä. KANTTORI, astuen hänen eteensä. Niin, yhden kiitos-sanan, tai edes kiitollisen silmäyksen vaan ei mitään! Voi Hanna, mitä sanot sinä: enkö ole edes kiitollista silmäystä ansainnut? Minä tyydyn, jos saan sen edes sinulta. HANNA. Kiitollisuutta voisi sitten vaatia sekin, joka leipää pyytävälle ojentaa kiven, joka janoovalle tarjoo myrkkyjuomaa.
"Mutta isä", sanoi Maria, joka tunnollisuudessa oli miltei lapsen kaltainen, "luulen kylläkin olevani säästäväinen ja seuraavani sinun ja äidin esimerkkiä, sovittamalla menoni tulojeni mukaisiksi mutta se ei minua tyydytä, siinä ei ole kaikki minua vaivaa kysymys: enkö voisi käyttää rahasummaani paremmin ja saada sillä enemmän kuin nyt?"
Päivän Sana
Muut Etsivät