Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Ah, Recha, Recha! Ol' oikea se sana: 'Oppikaa hänt' ensin tuntemaan! RECHA. Ken ken sen sanoi? Ja kenestä ? RISTIRITARI. Sen sanoi isänne ja teistä: 'ensin häntä tuntemaan te oppikaa! DAJA. Myös enkö minä sitä sanonut enkö minäkin? RISTIRITARI. Vaan missä hän onkaan, isänne? Viel' onko hän sulttaanin luona? RECHA. Varmaan. RISTIRITARI. Vielä, vielä? Oh, muistiani! Ei, ei siellä lie hän enää.
»Enkö ennustanut», kysyi tämä, äkkiä kohottaen ko'okkaan vartalonsa suoraksi ja katsahtaen palvelijan puoleen, »enkö ennustanut, että neljä miestä oli tulossa, ja nyt seisoo tässä kuitenkin vaan kolme salin lattialla?»
»Tahdon opettaa sinulle, nuori kerskuri, leikkimään kanssani makedonialaista. En ole hervoton persialainen, vakuutan sinulle. Mitä! mies! enkö ole kaksikymmentä vuotta arenalla otellut enkä koskaan ole antanut käsieni vaipua? Ja enkö ole editorin omasta kädestä saanut sauvaa voitonmerkiksi ja armonosotukseksi, että saan lehvilläni levätä?
Oli jo myöhäinen ilta, kun hän ehti huvilan portille. Kova hälinä veti hänen huomionsa puoleensa. Kuului siltä kuin se olisi tullut kiivaasta kiistasta. Hän tunsi kartanonhoitajan Hegion harmittavan äänen, joka röyhkeimmällä tavalla käski jonkun lähteä pois. "Mene tiehesi!" huusi hän. "Enkö minä jo ole sanonut sinulle, ettei hän ole täällä?" "Pois tieltä, riiviö!" vastasi toinen.
Sivulle silloin käännyin peljästyen ja itseni jo hyljätyksi luullen, kun vain mun eessäni maa musta oli. »Miks vielä epäilet?» näin Lohduttaja tuo lausui puoleheni käännähtäen, »kerallas enkö käy ja johda sua! Jo siell' on ilta, jonne haudattihin se ruumis, millä varjoa loin minä; on Brindisistä Napoliin se viety.
Niimpä niin, vaan ensin opit jotakin tietämään, sillä Suomen maalle uusi aika koittaa. Mikä uusi aika se on? Se on valon aika. Suomi on paljon takapajulla monen ulkomaan suhteen. Enkö minä sitä tietäisi, kun olen niin paljon ulkomailla kulkenut.
"Ja jos hän elää, enkö siis ole tietämättä, sen myönnän ryöstänyt häntä tarpeeksi? Enkö ole ryöstänyt häneltä koko sitä syvää onnellsuutta, joka täytti sieluni ja henkeni, kun tämä jalomielinen ja minulle niin kallis nainen," hän ojensi kätensä kuvaa vastaan "sanoi olevansa minun äitini? Enkö ole häneltä ryöstänyt sitä lempeyttä, jonka hän niin ylellisesti antoi minulle?
"Enkö minä ole sanonut", lausui hispanialainen ylenkatseellisesti, "ettei kymmenen tuhatta piasteria riitä". "Armollinen herra, en voi antaa teille puolen realiakaan enemmän". "Ota nämä juveli-lippaat ja anna minulle paikalla rahat. Saadakseni täyteen kolmekymmentä tuhatta piasteria, jotka minä tarvitsen, annan teille kyllin suuren pantin tässä minun talossani.
KUNINGATAR. Ei, ei sanaakaan enää ... mitä en ole kärsinyt ja enkö ole rukoillut sovintoa! Mutta vaikka minä olen se, joka on vääryyttä kärsinyt ja julminta rääkkäämistä, niin te olette näin ankara, näin ylpeä, näin kova... Oi, te menettelette häpeällisesti minua kohtaan! KUNINGATAR, sitten eräs HOVIMIES.
Unelmoivan, jalomielisen hovinpojan sijaan, jollainen hän aina oli kuvitellut olleensa, näki hän nyt pienen, julman kylätyrannin, joka käytti haikailematta valtaansa ikätovereitansa kohtaan aina ilkeyden rajoille saakka. »Ja enkö koskaan sovittanut tekosiani sinua kohtaan?» kysyi hän kuullakseen itsestään jotakin hyvääkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät