Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Mutta kun Colette oikein selvästi erotti Herbertin peljästyneen ja tuhman naaman tuon suuren silkkihuivin sisästä, jonka päät pitkien korvien lailla pistivät esille, ja kun vielä huomasi, kuinka naurettavalta tuo sankkaviiksinen mies näytti pääenkeli Mikaelin pukua muistuttavine yöpaitoinensa täytyi hänen hymyillä tuolle sankarille, joka vaikutti kuin huonosta unestansa herätetty porvarillinen kerskuri.
Minutkin tylyst' ajettihin maasta, Sulettiin portit, itkein mieroon syöstiin Apua viholliselt' etsimään; Nuo vihans' upottaen kyyneliini, Mun syliins' ystävänä sulkivat. Minä, se hyljeksitty, verelläni Kotini onnen suojasin, pois työnsin Sen sydämmestä vihamiehen miekan Ja omaan poveeni sen kärjen käänsin. En ole kerskuri, sen tiedätte, Mut mykät arpani ne todistavat Ett' oikea on puheeni ja tosi.
Kaikki hämmästyivät kuullessansa tätä uhkaavaa ääntä ja sanoivat melkein peljästyneinä: Stromminger! Niin, Stromminger elää vielä, eikä koskaan ole tietänyt Hagenbach'in olleen parhaan painin-lyöjän! Suulla kyllä vaan ei työssä! Nyt Jooseppi kääntyi niinkuin haavoitettu villikissa ja katseli Strommingeria säkenöitsevin silmin: Kuka sanoo että minun isäni oli lörpöttäjä ja kerskuri?
Jäätehisestä tuntui tämä jumalattoman hauskalta, häntä miellytti tuo pieni, teerevä kerskuri ja hän asetti Matin seisomaan lumeen pää alaspäin. Mutta Matti oli pian taasen jaloillaan ja komensi: "alota!" "Ei, suuri Jäätehinen", kuiskasi mustapeikko, "älä anna narrata itseäsi! Sinä olet varmaan maailman viisain mies, mutta tyhmät ihmislapset voivat peijata viisaimmankin."
Nyt tiesi hän miksi ei kauniin veljen tyttären pitäisi kävelemän ilman hansikoita; vanha kerskuri maatilalla koki voimiensa mukaan estää tiedoksi tulemasta, että "neiti Franzin, korkeamman upseerin tyttären" oli täytynyt tehdä piian töitä, ja vaarallisimpina ilmiantajina tässä olivat hänen ahavoittuneet kätensä, joista eivät vaivalloisen työn jäljet niin pian lähtisi.
»Tahdon opettaa sinulle, nuori kerskuri, leikkimään kanssani makedonialaista. En ole hervoton persialainen, vakuutan sinulle. Mitä! mies! enkö ole kaksikymmentä vuotta arenalla otellut enkä koskaan ole antanut käsieni vaipua? Ja enkö ole editorin omasta kädestä saanut sauvaa voitonmerkiksi ja armonosotukseksi, että saan lehvilläni levätä?
»Aivan niin», vastasin. »Minä en olekaan sellainen kiivastelija ja kerskuri kuin muuan, jonka nimen voisin ilmoittaa. Käy päälle!» Ja paljastaen miekkani asetuin puolustusasemaan, kuten Alan itse oli minua opettanut. »David!» huudahti hän. »Oletko hullu? Minä en voi paljastaa miekkaani sinua vastaan, David. Sehän olisi selvä murha.» »Sitä kai tarkoititkin loukatessasi minua», vastasin.
Ja jospa otaksua täytyikin, ettei kerskuri itse erittäin paljon luottanut rohkeisiin, toiverikkaisiin tulevaisuuden kuvaelmiin, oli sentään liikuttavaa tietää että vanha veitikka epäluulon alaisine kasvoineen jolle hän oli lähettänyt rovon ja leivän palan portin ulkopuolelle, oli hänen omaa lihaansa ja vertansa, hänen oma rikas poikansa!
Päivän Sana
Muut Etsivät