United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
He ahmivat suihinsa tuoretta, voimakasta ruohoa, ja heillä oli sanomattoman hauskaa, saatuaan narrata koko seuruetta. Ukko Witt ja ukko Swart keinahtelivat sinne tänne, Kalle makasi pitkinpuolin vankkureissa ja Frits poikkipuolin.
Sen ympärille kolmikantaan nyt istuivat Auno, Mikko ja Janne. Halli jäi taammas ja palavin silmin pälyi vehnäleivoksiin. Auno täytti kupit ja kehoitti panemaan sokeria sekaan ja ottamaan hyvän vuoden leipää seuraan. Vehnäpalasta ottaessaan Janne hauskamielisen näköisenä sanoi: No tuolla tuota ei tarvitse suutaan narrata, siinä on haukata asti.
Olkaa nyt niin hyvä! En pääse kotiin sitten. Maljanne! Kyll'on hyvää tämmöinen avekki! SALMELA. Te maistatte niin vähän. Onko teillä kahvia? Ehkä saan tarjota ? SELMA. Kiitoksia, minulla on vielä. Mutta muista nyt Abbe, ei hiiskahdusta, ei pienintäkään viittausta kellenkään siitä että minä tällä tapaa olen antanut itseäni narrata, sillä ALBERT. Että sinä olet antanut itseäsi narrata!
ALLI: Sinä suututat minua vain sen vuoksi, että saisit tietää kaikki. Mutta minä en olekaan niin tuhma kuin luulet. Minä en anna narrata itseäni. KERTTU: Se on oikein. ALLI: Vai etkö sinä todellakaan usko, että kukaan voisi minua kosia! KERTTU: Uskon hyvinkin, mutta vast'edes. ALLI: Vast'edes! Sinä nyt olet niin inhoittava kuin suinkin. Sinun kanssasi ei voi vakavasti puhua.
Minkä saivat kiinni, sen kohta veivät pojilleen, jotka kaikki olivat pesän laidalla odottamassa. Iloisella säkätyksellä kiittivät pojat emoansa ruo'astaan. Vanha Mirri oli juuri pyydyksiltään tulossa, kantaen hampaissaan tuomisia pojilleen, vaan kun porstuan ovi vielä oli kiinni, joten se ei päässyt tupaan, jätti se saaliinsa rappujen viereen ja tuumasi vähän narrata pääskysiä.
Minuun se ehkä suuttui kovasti, arveli Pasanen. Teidän pitää ruveta ja laittaa toinen morsian, esitteli Matti. Ei pitäisi enää narrata, houkutteli Hintti. Niin kyllä, puolusti Jahvikin. Antaa olla ne asiat virkkamatta ja minäkin koetan olla isälle oikein nöyränä, niin jospa se heittää ne naimispuuhat, ja se olisi hyvä. Siihen suostui muutkin, ja puhe kääntyi iloisempiin asioihin.
Kun he sitten vihdoinkin saapuivat majatalon pihalle, seisoi siellä oven edessä neljä hanhea, ja ukko hanhi sanoi: »Mitä tyhmyyksiä! Kuka käskee nukkumaan avoimella maantiellä!» Ja kolme tyhmää naarashanhea rupesi myös huutamaan: »Kuka antaa itseään niin narrata, kuka vain, kuka vain!» »Käykäämme tähän sisälle», sanoi ukko Swart. »Isäntä on höyli mies.
Näyttää siltä kuin jollei maa kauemmin anna narrata itseänsä, vaan niin kauan kuin tämä oli tavallista; nyt istuu hän koko talven ja pöyhkeilee erityisellä harmaalla yksinkertaisuudella.
Onko niin? kysyi Iida nauraen. Ei, ei, elä anna Iida itseäsi narrata, jouduttautui Aliina kieltämään. No minä uskon Aliinaa, sanoi Iida. Mutta tokko Hiljan sulhanen onkaan täällä? On. Ne jäivät tuonne ulos kävelemään. Onko sinulla sitten kaksi? ilvehti Iida. Ei minulla, mutta tämän... Sinä nyt siinä ... keskeytti Aliina. Veljensä kanssa jäi kävelemään.
Oli epäilemättä hyvinkin hauska narrata pientä Jussi pahaista. Tapahtuipa kerran, että muuan nuori mies lähikylästä päätti naida ja tämän tehtyään muutti hän nuoren vaimonsa kanssa erääsen taloon, joka oli ihan sen asuman vieressä, jota Jussilla oli tapana nimittää kodiksensa.