Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Kun hän sitä ajatellen puki yllensä, pesi kasvonsa ja kampasi hiuksensa ja oli ulos lähtöön valmiina, astui sisälle Munkkiniemen piika Sanna ja sanoi: "Hyvää huomenta Elsa! Missä sinä, Elsa rukka olet ollut? Minä olen yrittänyt tänne monta kertaa, vaan ei täältä ole kuulunut hiiren hiiskahdusta enemmän kuin haudasta. Rouvakin sanoi jo, että minnekähän Elsa parka niin katosi.
Harvoinpa hän juuri hiljaakaan makasi. Nyt se vähän valitti unissaan. Mikähän raukkaa vaivasi? Eipä Hannalle vaan tullut uni silmiin, vaikka uskollisesti koetti pitää niitä kiinni. Teki mieli taas katsoa, oliko tuo valkoinen kajastus vielä seinässä. Sielläpä hän oli. Mutta hiiskahdusta ei huoneesta sittenkään kuulunut.
Hän meni ulos kävelemään laksoa päin, huoneitten taustan sivuitse, hyvän toverinsa maalari Pilgrimin luo, mutta puolitiessä hän kääntyi takasin, niin äkkiä, kuin olisi joku häntä huutanut, ja kuitenkaan ei yltäympäri kuulunut hiiren hiiskahdusta.
"Olkoon onni teille suosiollinen. Mutta ole varuillasi, sillä nyt tarttuu Caesar forminksiin. Paras on, että kuuntelet henkeä pidätellen ja annat kyyneltesi valua. Caesar oli todella ottanut forminksin käteensä ja nostanut silmänsä taivasta kohti. Kaikki vaikenivat, joten ei salissa saattanut kuulla hiiskahdusta. Jokainen istui kuin kivettyneenä.
Kun perheen isä näissä tilaisuuksissa koroitti lähellä ja kaukana kuuluisaksi tulleen äänensä ja aloitti laulun sanoilla: »Kuningas Henrik neljäs, tuo uljas sankari...», niin vaikeni kaikki koko Reynha'an kauppalassa... Ell'emme ota lukuun kuumuudesta äänekkäästi halkeilevia ruokoja puutarhoissa tai vielä valveilla olevain koppakuoriaisten ja sirkkain surinaa, ei kuulunut hiiskahdusta missään niin kauvan kuin kuningasmielisen laulun juhlallisen komeat säveleet kaikuivat niin kankeassa tahdissa kuin olisi tuo vanha aika jäykissä puhvihousuissa ja lonkkatyynyillä varustetuissa hameissa marssinut ohitse.
Hän nousee korkean vaaran selälle, josta ei näy muuta kuin rikkomatonta, kellastuvaa syksymetsää ja metsäin välissä nukkuvia soita. Muu maailma missä lieneekään tuolla kaukana noiden mäkien takana, josta ei kuulu hiiskahdusta eikä nouse savuakaan merkiksi ihmisasunnoista. Hyvin, hyvin kaukana jossain kuuluu vain metsäkoira haukahtelevan ja joku laukaus silloin tällöin paukahtavan.
Olkaa nyt niin hyvä! En pääse kotiin sitten. Maljanne! Kyll'on hyvää tämmöinen avekki! SALMELA. Te maistatte niin vähän. Onko teillä kahvia? Ehkä saan tarjota ? SELMA. Kiitoksia, minulla on vielä. Mutta muista nyt Abbe, ei hiiskahdusta, ei pienintäkään viittausta kellenkään siitä että minä tällä tapaa olen antanut itseäni narrata, sillä ALBERT. Että sinä olet antanut itseäsi narrata!
Vakavin, jännittynein kasvoin katselivat jälelle jääneet toisiaan ja tuijottivat sitten taasen suljettuun oveen. Herrashuoneestakaan ei kuulunut niin hiiren hiiskahdusta. Siellä käytiin isännän ja hänen vieraidensa välillä mykkää, mutta silti ankaraa taistelua. Epätietoista oli, kuka voittaisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät