Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
VARJAKKA. Rajalinskan luo. EEVA. Mitä sinne? Hommaamaan niitä meidän kihlajaisiamme. Meidän kihlajaisia ja me täällä? Janne Poikonen. Siinähän on Jannen arkku. Kai hän sitten pian tulee. Minnekähän minä menisin piiloon? Eihän täällä ole ketään, vaikka näytti kuin täällä olisi liikuttu. Kapteeni Varjakka ja joku neito. Onkohan meidän kapteenilla morsian?
KAUPPANEUVOS. Mutta morsiamensa hän ei lupaa näitä myydä alle viidentoista! Hmm! Hmm! HILLERI. Ajan henki. KAUPPANEUVOS. Nero! HILLERI. Kauppaneuvoksella on tarkka silmä. KAUPPANEUVOS. Ei hätää! Minä nyt tiedän mihin se mies pannaan. Minnekähän hän on mennyt? Herra runoilija! Joko jalopeura on poissa? HILLERI. Poissa on jalopeura, ja nyt täällä on runoilijalle ostaja.
Jussi kuuli pojan puheen, turisi pojan ja kysyi: »Ka siinähän se on Kotilaisen poika!... Minnekä se tamma jäi?» Pojat lakkasivat tappelemasta ja kokoontuivat hälisten piiriin Jussin ja Antin ympärille. »Minnekähän se tamma on joutunut?» kyseli nyt Jussi taas hädissään. Silloin Niirasen Väinö hoksasi asian ja vastasi: »Sekö, joka oli jätetty yksinään kadulle?» »Ka, se.» »Se meni», selitti Väinö.
No minnekähän tuo nyt taas tellääntyi, murahti siihen vallesmanni ja rouvakin jo arveli: No mikähän sille lapselle nyt tuli... Menepäs vielä, Anni, ja hoihkase tuosta kellarin katolta käsin, niin kuuluu etemmä, käski hän lopuksi, mennä väännätteli itse avonaisen akkunan luo ja huuteli: Vesa...! Vesa hoi... Tule syömään... Pappa ja mamma jo odottaa! Mutta turhaan. Lasta ei kuulunut. Odoteltiin.
Niin se Ville mukisi ja kiukutteli, kun siitä verkalleen vinttaroi katua ylöspäin. Takki leuhtoi auki, kädet olivat pistettyinä palttoon taskuihin, pää oli alaspäin kumarassa ja lakki toisella korvalla. Niin minnekähän nyt siinä oikeastaan luikkikaan, niin minne, samapa se minne, tottapa siitä johonkin koituu, jonkin paikan yhyttää.
Hän pysähtyi kohdalleni, katseli minua kauan maantieltä ja kysyi sitten lempeästi ja hellästi: »Minnekähän joutuisit, miesparka, jos tuossa tilassa kuolisit?» En saanut mitään vastatuksi, sillä en ollut asiaa koskaan ajatellut, mutta silloin se välähti mieleeni, iski kuin salama. Mikset tehnyt minulle samaa kysymystä?
Höyhen kohosi, se nousi yhä ylemmäksi kulkeutuen samalla poispäin yli kaupungin. Korkealla ja kaukana siellä pilkotti sitä pikkuisen, niin niin vähän, ja sitten katosi viimein. Minnekähän se menee? Vappu lähti kävelemään kädet lauenneina jännityksestään, ruumis suorana ja katse taivaalla siellä, minne höyhen oli lentänyt. Kuinkahan kauas se lentää? Lentää varmaan ulkomaille asti...
Siellä hyvin, hyvin korkealla se liipotteli ja painui tuonne merelle päin, kauas, ettei kuin pikkuisen pilkotti, ja lopulta se katosi näkyvistäkin. Niin ne menivät kaikki. Minnekähän ne menivät? Tuonne merelle ne vissiin lensivät, tuonne asti, jossa näkyy saaria ja vielä etemmäksi, aivan Atlantille asti varmaankin... Jos isä vielä eläisi ja nuo höyhenet lentäisivät siihen laivaan.
Hän hieroskeli silmiään, katseli ympärilleen ja kohosi sitten seisoalleen. Minnekähän minä lakkini panin? sanoi hän tuskin kuuluvalla äänellä. Joko te nyt lähdette? kysyin minä pidätellen. Jo on aika lähteä tuossahan on lakkinikin, sanoi hän ja kumartui ottamaan lakkiansa lattialta, jonne oli sen tullessaan heittänyt. Hän ojensi minulle kätensä hyvästiksi.
MAIJA. Mitä kaksi kääröä? TOLARI. Ne kuuliaiset lapset, jos Maija tahtoo ottiatuota? MAIJA. Minä tahdon. TOLARI. Ja minä Heikki Tolari tahdon rakastaa sinua Maija Rivakka myötä- ja vastoinkäymisissä. Mitä Maija itkee? MAIJA. Se on niin suloista, kun ne saavat toisensa, jotka toisiaan rakastavat. TOLARI. Niin minustakin. Lähdetään Maija, pesemään Heikin silmät. Minnekähän se Anni on kadonnut?
Päivän Sana
Muut Etsivät