United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jussi kuuli pojan puheen, turisi pojan ja kysyi: »Ka siinähän se on Kotilaisen poika!... Minnekä se tamma jäi?» Pojat lakkasivat tappelemasta ja kokoontuivat hälisten piiriin Jussin ja Antin ympärille. »Minnekähän se tamma on joutunut?» kyseli nyt Jussi taas hädissään. Silloin Niirasen Väinö hoksasi asian ja vastasi: »Sekö, joka oli jätetty yksinään kadulle?» »Ka, se.» »Se meni», selitti Väinö.
Lähellä seisoi eräs hölmö kaksitoistavuotias poika kädet housuntaskuissa ja katsella töllisteli Liperin miehiä ihmeissään. Jussi kysyi häneltä: »Poika hoi! Kenenkä poika sinä olet?» »Kotilaisen!» tokaisi poika. »Kenenkäs se on tuo porsas?» jatkoi Jussi. »Ei se ole kenenkään!... Se vain muuten juoksentelee», selitti töllistelijä. Asia oli sitä myöten selvä.
Porsas vilisti katua pitkin saparo ojona ja miehet ja Kotilaisen poika perästä niin että tukka oli suorana takana. Pojan riemu yltyi. Hän juoksi ikenet irvellä ja iloitsi: »Voi kun miehen tukka leuhkaa!» »Juokse kovemmin, Antti!... Kussuta vähän juostessasi», hätäili Jussi.
Hän odotti nyt kunnes Anna Kaisa myönsi ujona: »Ka, johan sen isä sanoi... Onhan tässä työväkeä minuttakin.» »Onhan tässä!» myönsi Ihalainen, ollen jo pois menossa. Asian selvyyden vuoksi on meidän nyt hetkeksi poikettava jo alkaneesta kertomuksen juonesta siihen Lahdenperän Kotilaisen taloon, jonka tuvan ikkunat Jussi Kinnunen paikkasi tuohella ja päreillä.
Ikonen oli kaivanut piipun taskustansa ja selvitteli sitä, puhaltamalla varteen niin voimakkaasti että posket pullistuivat punaiseksi ja näyttivät halkeamaisillansa olevan. Hän selitteli vielä: "Arvelin ostaa uuden piipun varren, mutta se Kotilaisen pahennus olisi nylkenyt kolmatta markkaa korttelin pituisesta lankivarresta, niin päätin tuhertaa vielä tällä vanhalla." Nyt oli minun mittani täysi.
Tämän Kotilaisen tuvassa istui juuri näinä päivinä räätäli Tahvo Kenonen ristissä jaloin pöydällä ja ompeli talon isännälle sarkahousuja. Kun hän oli työtänsä lopettamassa, työntyi tupaan sen entisen Kaisa Hukkasen mies Heikki Pirhonen ja puhui Tahvolle: »Housujako se tämä Kenonen ompelee?»
Jussi kiukutteli: »Senkö täyteistä ne tuohon aitaan tuonkin reiän ovat tehneet ... hyvään lauta-aitaan!» Sitä ei Anttikaan käsittänyt. Hän valitti: »Oli se lihava potsi; kun ei olisi ollut tuota reikää...» Nyt Jussi raapi päätään. Arveli mennä pihaan, mutta se äkäinen herra kammotti. Hän jo kysyi pojalta: »Tiedätkö sinä, Kotilaisen poika, kenen talo tämä on?»
Kotilaisen poika kipasi perästä ja huusi Pakarisen Veikolle, joka tuli maantieteen laiskanläksyltä: »Tule, Veikko, katsomaan, kun porsasta ajetaan!» Antti ja porsas panivat parastaan. Kiihtyneenä huusi Jussi: »Elä laske lempoa pakoon!... Se on lihava porsas!» »Nyt se halvattu jo meni!» kuului etäältä Antin suuttunut ääni. »Minnekä se meni?» huusi Jussi kiivastuneena.
»Ei sitä saa» uudisti Antti. Jussi neuvoi silloin: »Rupea könnällesi!... Ryömi polvillasi, niin se laskee lähelle!» Antti alkoi polvillaan könytä, porsas pyörähteli edessä, poika nauroi ja Antti valitti: »Ei sitä paholaista saa!» Hölmö Kotilaisen poika nauroi katketaksensa. Jussi arveli taas: »Kun sinulla olisi, mikä haisisi, niin sitten se tulisi.»
He olivat jo kiinni saamaisillansa, kun porsas taas pyörähti sairashuoneen pihaan ja eikös miehet hyökänneet suin päin perästä. Kartanolla alkoi nyt oikea säännöllinen saartaminen. Poika oli saapunut paikalle ja Jussi komensi: »Tule sinä, Kotilaisen poika, kolmanneksi, niin ahdistetaan se tuonne aitaa vastaan!» »No!» lupasi poika, ja nyt alkoi saarto.