United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta mies vain pysyttelihe muassani, eikä ole tietävinäänkään. Ajatelkaa sitä takkiaista! Nyt se jo selitteli: "Minä olen se entinen Kiteen Haarajärven Ikonen, joka osti tämän Peijonniemen Mäkitalon kahdeksalla kymmenellä tuhannella markalla." Vilkasin taakseni ja olin harmista haleta huomatessani Nissisen pojankin katsovan miten minä nyt kävelin tämän tuhman näköisen ukko runtuksen kanssa.
Me pyöräilimme nyt hiljaa, rinnatusten ja minä jo aloin: "Täällä Tohmajärvellä tulee niin ikävää, kun te, herra Ikonen, lähdette Helsinkiin." "Kuinka niin?" hymyili Petteri. Tekeydyin kaihoisaksi, loin katseeni alas ja vedin surullisesti: "Nii-iin... Muutoin vain." Nyt me vaikenimme. Petteri suli, lämpeni. Jo lausui hän ujostellen: "Kun neitikin tulisi Helsinkiin... Siellä olisi niin hauska."
Elli otti puuderirasiani, tartutti siitä puuvillatukkuun aimomäärän puuderia, sipasi sillä, suu auki, kasvonsa niin että ne olivat kuin jauhotut, ryhtyi sitte peilin edessä pyyhkimään enintä pois ja kysyi sitä tehdessään: "Maiju... Tuleeko herra Ikonen tänä iltana teille?"
Tervehdittyään tulijaa, alkoi ukko Ikonen puhella: "Tässä tämän pojan kanssa puhuttiin näistä nykyajan naimiskaupoista, miten ne ovat jo mutkikkaita ja ronklusia."
Huhu heidän onnistuneesta ryntäyksestään oli jo Pielisiin ehtinyt, ja arvoisa tuttavamme, rovasti Haerkepaeus, oli kiireesti matkustanut Nurmekseen, neuvoillaan auttamaan tsaarin uusia alamaisia. Hän saapui Hovilaan edelläkerrottujen tapausten jälkeisenä päivänä, muassaan pitäjänluutnantti Ahlholm ja talokas Ikonen.
Ikonen seurata kuhnustelikin mukanani ja selitteli: "Eikä sillä pojalla itsellänsäkään ole mitään vastaan. Mutta kun se on äitiinsä niin ujoluontoinen, jotta ei rohkea itse puhua, niin se ämmä sanoi, jotta vaikka minä alottaisin ... jos sattuisi vaikka vallesmannia itseään tapaamaan." Sitä puhuessansa pani hän isosta nahkakukkarosta tupakkaa, yhä rinnallani pysytellen.
Ensimäisen reen mies oli aivan kätkeytynyt turkkeihin. Kauluri käännettiin alas, ja ihme ja kumma näkyviin tuli Holmströmin kalpea naama " "Majurin kirjurin?" huusivat useat. "Saman miehen", vahvisti Ikonen. "Seuraavissa reissä ajoi kaksi majurin renkiä", pitkitti Ikonen kertomustaan. "Minä tunnustan, ettemme olleet juuri hyvällä päällä, kun olimme näin pettyneet toiveissamme.
Nyt on vaara kohta keskessämme." "Vaaraa emme pelkää enempää kuin sinäkään", lausui närkästynyt Ikonen. "Se kohta nähdään, ja hyvä jos niin on", virkkoi Sipo Nevalainen. "Majurilla on kolmekymmentä sotamiestä muassaan", jatkoi Ikonen. "Emme siis mitenkään olisi voineet häntä vastustaa." "Se on totta", sanoi Sormuinen. "Te olette tehneet minkä olette voineet. Nyt valmistautukaamme vastarintaan.
Minä ärryin jo ja äsysin ikään kuin itsekseni: "Ikäänkuin nyt ihmisillä olisi ero... Ja ikäänkuin Ikonen ei maksaisi isälle palkkaa niin kuin muutkin", pistin minä lopuksi ilkeästi. Isä ei viitsinyt ruveta riitelemään. Saatuansa kurkkunsa lopullisesti selväksi, otti hän piippunsa ja lupasi äidille: "No kutsu minusta nähden!
Elli alkoi huudahdella: "Minä sinua niin odotin ... niin odotin että... Kuule", käänsi hän äkkiä puheen: "Tiedätkö että herra Ikonen tulee tänne?" "No mitä sitte!... Tulkoon vain!" muikistin minä nenäkkäänä, peilautuen, hänestä Ellistä muka mitään välittämättä.