United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jääkärit saivat kyllä hekin vastaansa nuoli- ja kuulasateen, mutta ainoastaan pari heistä lievästi haavoittui. Erotin nyt kiireesti viisi jääkäriä ja seitsemän muuta miestä, jotka komensin toisen kirjurin johdolla kiertämään talon takapuolelle sekä ottamaan vastaan viholliset, jos he lähtisivät varustuksestaan peräytymään.
Kirjurin luettua nämät sanat, raivasi oikeudenpalvelija tietä kokoontuneen väkijoukon läpi ja toi sisään Konrad-sepän sekä suntion tyttärineen. Vanha Paavo astui tuomaripöydän eteen ja puhui: "Teidän luvallanne! Minä syytän pormestariamme siitä, että hän on täydellä tiedolla väärin tuominnut minun lapseni ja loukannut hänen kunniatansa".
Paitse sitä päätettiin vielä, että Kirja-Tiitsu kosisi vasta tulevana syksynä, "ihmisten vuoksi!" Myöhä jo oli, kun Ojamylläri ja hänen kunnioitettu neuvon-antajansa erosivat. Kun Antti päästi Kirja-Tiitsun pihalta ulos, hairasivat koirat kuin hullut entisen kirjurin jalkoihin, ikäänkuin olisivat tietäneet, että tuo ilkiö par'aikaa oli yhden uuden pahan työn valmistanut.
Sitte kun kaikki olivat hajauneet tehtäviinsä Allillakin oli pieni kirjurin toimi ja rouva ruvennut valmistamaan pasteijitaikinaa seuraavaa päivää, sunnuntaita, varten, puuhasi Magna Kertun kanssa, joka oli kalpea ja hiukan ruikutteleva, mutta pohjiltaan kuitenkin kiltti tyttö.
Oliko se mielestäsi oikein tehty? Sinä nöyrry ja pyydä anteeksi ja kyllä hän sen sinulle suopi. Sitten me tämän tuomion muutamme. Mutta kun kirjuri kuuli sen, sanoi hän; Se ei käy päinsä, sillä 117 §:n mukaan myönnettyä keskinäistä sopimusta ei tapahtunut, mutta lausuttiin oikeuden päätös ja se päätös pitää panna toimeen. Mutta tuomari ei välittänyt kirjurin sanoista.
Hän haki sitä päiväkaudet ja sai vihdoin eräältä laukkulaiselta kuulla, että kirjurin renki oli sillä ratsastanut Nurmeksen rajalle ja jättänyt sen sinne erään talon niitylle, josta taas oli ottanut parhaimman hevosen ja kiiruhtanut viemään viestiä herraltansa Nurmeksen kirkonkylään. Jaakko löysi sieltä raudikkonsa, mutta niin pilalle ajettuna, että tuskin siitä kalua tuleekaan.
Hän vietiin kirjurin vierashuoneesen, ja siinä istui tuo muukalainen puhellen naisten kanssa. Hän oli vahva- ja suora-vartaloinen mies, vilkkuvat silmät päässä ja hymy huulilla. Torgerin huoneesen tullessa hän hypähti seisalleen tuolilta. No, kas tuossa on mestari-soittaja, nyt pitää sinun soittaa minulle, sillä minäkin olen soittoniekka! Torger katsahti häneen. Mikähän tuo lienee?
Silloin herttua Guntaris saapui palvelijoiden kanssa huoneeseen. "Vitiges", huusi hän, "kuninkaalliset korut ovat kadonneet." "Miten se on mahdollista? Avaimet ovat olleet Hildebadilla." "Kultainen arkku ja useita muitakin arkkuja on poissa. "Tyhjässä komerossa, jossa ne olivat, oli tämä pergamenttipala. "Siinä oli Hildebadin kirjurin käsialaa."
Kaupunkilaiset alkoivat jo lähteä pois, kuuntelematta tuota tutkinto-pykäläin loppuliritystä, jota olivat jo ennestään tottuneet pitämään turhanpäiväisenä koristuksena, kun tuomari vaati hiljaisuutta ja käski kirjurin lukea loppulauseenkin harvaan ja selvästi.
Lopun iltaa makasi Torger vaateseinän takana ja itki, sillä nyt hän taas kuuli Ole Bullin soittoa, ja se oli miltei suloisempaa kuin ennen. Hän soitti samaa kuin silloin kirjurin kotona.