Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Sillä välin oli jo tullut myöhä eikä enää voitu ajatellakaan pähkinänpoimintaa. Niin äidin kuin Petreankin tähden oli pakko rientää kotiin. Toiset lapset arvattavasti olisivat paljon enemmän surreet onnistumatonta huviretkeä, ellei heillä olisi ollut vallan kiusallinen vastustamaton halu saada kotona kertoa päivän ihmeellisistä tapauksista.
KULLERVO. Teit sillon salamurhan, mies! KIMMO. Tämä jääköön tähän; mutta kuule varoitukseni: kätes verestä säilytä ja koston tuumat aivostasi poista; melkein aina työtänsä kostaja katuu, mutta katumuksensa on myöhä. KULLERVO. Malta: miten elää tässä palvellen sukuni surmaajata?
Mutta sitä tehdessään hän huomasi Toinin katsovan kelloaan. Neidillä on kiire. Ja minä kun tässä olen puhellut näin pitkään! Mutta ajatelkaa, että olen odottanut teitä kaiken sen aikaa, kun olitte siellä ulkomailla. Sentähden se nyt tuli näin purkautumalla. Ja on sillä toisetkin syynsä, jahka saan puhua. Kyllä minun nyt kuitenkin pitäisi lähteä. On jo niin myöhä. Lähdetään, lähdetään.
On käynyt, yksi tullut, toinen lähtenyt, mutta ovat saaneet mennä sitä tietä kuin ovat tulleetkin, kuului isännän ylpeä vastaus. Nyt rovasti katsoi kelloaan ja näki, että oli jo myöhä, ja hänellä oli varsinainen asiansa vielä toimittamatta. Hän kääntyi isännän puoleen ja sanoi vakavasti: Kuulkaas, isäntä. Minulla oli varsinaista asiaakin tänne.
Vaan Susanna oli osoittanut tässä kohden niin syvää vakavuutta ja lujaa tahtoa, että hän, tuntien Susannan luonnon, oli selvästi huomannut kuinka tämä rakkaus, usean vuoden yhä vaan lisäännyttyänsä, oli jo niin lujaksi juurtunut, että sitä oli liian myöhä enää tukahuttaa.
"Mitä sinä ajattelet, Elsa?" vastasi äitini lempeästi. "Minun on todella liika myöhä ajatella pyhimyksen tilaa. Minä en voi milloinkaan toivoa enempää, kuin että Jumala suuresta laupendestaan kerta antaa minulle minun syntini anteeksi ja vastaan-ottaa minut niinkuin alhaisimman luoduista olennoistaan kalliin Poikansa vuoksi, joka kuoli ristinpuussa.
Arvoisa herra, vastasi Porthos, hän meni tarkastelumatkalle, koska hän oli kuullut isännän lausuvan jotakin, joka saattoi hänet luulemaan ett'ei tie ollut oikein turvallinen. Ja mitäs te olette tehneet, herra Porthos? Olen voittanut viisi pistole'a Aramikselta. Tahdotteko nyt palata kanssani? Me odotamme Teidän ylhäisyytenne käskyjä. Ratsaille siis, hyvät herrat, sillä nyt on myöhä.
SALISBURY. Ei lähellä, ei myöskään kauempana Kuin heikko käsi tää. Kielt' ohjaa harmi Ja epätoivost' yksin haastaa käskee. Yks päivä liian myöhä, varon minä, Pimitti kaikki maisen onnes päivät. Palauta eilispäivä, käännä aika, Ja kaksitoistatuhat sull' on miestä! Tuo liian myöhä päivä, päivä hallan, Vei ystäväs ja ilon, onnen, vallan.
»Miks'ette vienyt hevosia hakaan illalla?» kysyi. »Kun oli niin myöhä jo. Ja mitäpä ne siellä enää tekevät.» »Kyllähän ne heinät ehtisi talvellakin syöttää, kun tuli niin vähänkin.»
Oletpa tänä iltana jo kylliksi ommellut; nyt on jo hyvin myöhä". Rossiter sanoi tämän tavallisella, puoleksi pakotetulla maltilla ja ystävällisyydellä. Hänen vaimonsa pani pois työnsä hiljaisella huokauksella ja laskeusi vuoteelleen, miettiäkseen jonkinlaista keinoa talonsa pahinta vihollista, köyhyyttä, vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät