Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kohta valamiesten tultua astui oikeudenpalvelija toispuoleisella käyntitavallaan keskelle salia ja huusi kovalla äänellä, ikäänkuin olisi tahtonut säikäyttää läsnäolijoita: Oikeus lähestyy!
Oikeudenpalvelija selitti, että vankeja säilytettiin eri paikoissa, ja että ennenkuin tuomio oli voittanut laillisen voiman riippui luvansaanti yleisestä syyttäjästä. »Minä sanon sitten itse ja saatan teidät istunnon jälkeen. Syyttäjää ei vielä kuulukaan. Mutta sitten istunnon jälkeen. Nyt tehkää hyvin ja tulkaa oikeussaliin. Istunto alkaa heti.»
Niinkuin eilenkin tehtiin keskeytyksiä; niinkuin eilen poltettiin tupakkia; yhä samalla tavalla oikeudenpalvelija jälleen huuteli: «oikeus lähestyy», ja samalla tavalla istuivat kaksi santarmia miekat paljastettuina uhkaamassa rikoksen, tekijää, mutta itse koettaen olla nukkumatta.
Tämä puhe nähtävästi loukkasi Wolfia: hän punehtui tuon tuostakin, liikahteli levottomasti, koetti osoittaa kummastustansa ja poistui sitten muiden senaattorien kanssa sangen arvokkaan ja loukkaantuneen näköisenä neuvotteluhuoneeseen. Missä asiassa te taas olittekaan? kysyi oikeudenpalvelija uudelleen Fanarinilta heti senaattorien poistuttua. Johan sanoin teille että Maslovan, sanoi Fanarin.
1:NEN OIKEUDENPALVELIJA. En vähääkään; ma hyvin teidät tunnen, Vaikk'ei nyt teillä reuhkaa ole päässä. Pois vaan! Hän tietää, että hänet tunnen. ANTONIO. Totella täytyy. Vaan ei auta mikään, Tää kestää täytyy mun. Nyt mitä teette? Mun pakko teilt' on pyytää kukkaroni. Enemmän se mua vaivaa, ett'en teitä Nyt auttaa voi, kuin että itse kärsin. Te hämmästytte; mutta huolet' olkaa.
Nyt tuli oikeudenpalvelija ilmoittamaan asianajajan ja Nehljudofin tahtovan olla läsnä Maslovan asiaa käsiteltäessä. Tässä on tämä asia, sanoi Wolf, se on kokonainen romaani, ja hän kertoi minkä tiesi Nehljudofin ja Maslovan välistä. Juteltuaan tästä asiasta, tupakoituaan ja juotuaan teensä menivät senaattorit istuntosaliin, julistivat päätöksen edellisessä asiassa ja ryhtyivät Maslovan juttuun.
Mutta Kartinkin seisoi, ja hän istui vasta sitten, kun oikeudenpalvelija juoksi hänen luokseen ja pää vinossa, luonnottomasti silmiään avaten, traagillisella kuiskauksella sanoi: istukaa, istukaa! Kartinkin istahti yhtä nopeasti kuin oli seisomaankin noussut, kietoutui mekkoonsa ja alkoi taas nytkytellä äänettömästi poskiansa.
Luonnoss' ei tahraa, sen vain sydän tuo, Ei rumaa muu kuin minkä häijyys luo. Hyve on kaunis; pahe kaunisteltu Vain tyhjä arkku, päältä kirjaeltu. 1:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Mies hulluilee: pois matkaan! Tulkaa, herra. ANTONIO. Mukaanne tulen. VIOLA. Niin sanat hältä virtaa kiihkeinä, Ett' itseensä hän uskoo; niin en minä. Toteudu luulo, että minua Pitävät, kallis veikko, sinuna!
Ota, itse sen paremmin tiedät, tässä muka vielä puhumaan tuommoisten kanssa! Rahat oli lähettänyt Kitajeva. Poistuessaan oikeussalista tämä oli kääntynyt oikeudenpalvelijan puoleen kysyen olisiko luvallista antaa vähä rahoja Maslovalle. Oikeudenpalvelija sanoi, että voi.
Kun oikeudenpalvelija toispuoleisella käynnillään kutsui jälleen valamiehet istuntosaliin, tunsi Nehljudof kauhua ikäänkuin hän ei olisi mennyt tuomitsemaan, vaan häntä viety tuomittavaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät