United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän itki, vaan sitten hiljeni ja täydellisen tylstymisen tilassa istui vankien huoneessa odottaen lähtöä. Hän ei halunnut nyt muuta kuin polttaa tupakkia. Tässä tilassa hänet tapasivat Botshkova ja Kartinkin, jotka tuomion jälkeen tuotiin samaan huoneeseen. Botshkova alkoi heti haukkua Maslovaa ja nimittää häntä siperialaisen nimellä.
Toinen santarmeista useamman kerran pidätteli haukotuksen väreitä leuvoissaan. Syytettyjen joukossa Kartinkin yhä liikutteli poskiansa. Botshkova istui ihan rauhallisena ja suorana, silloin tällöin raapien sormellaan päätänsä huivin alta.
Tutkintotuomarin syytettyinä kuulustelemat Jefimia Botshkova ja Simon Kartinkin olivat todistaneet: Jefimia Botshkova, ettei hän mitään tiedä kadonneista rahoista ja ettei hän käynytkään kauppiaan huoneessa, missä Ljubka oli yksin emännöinyt, ja että siis anastuksen, jos semmoinen on tapahtunut, on tehnyt Ljubka, tullessaan kauppiaan avaimen kanssa rahoja noutamaan.
Mutta Kartinkin seisoi, ja hän istui vasta sitten, kun oikeudenpalvelija juoksi hänen luokseen ja pää vinossa, luonnottomasti silmiään avaten, traagillisella kuiskauksella sanoi: istukaa, istukaa! Kartinkin istahti yhtä nopeasti kuin oli seisomaankin noussut, kietoutui mekkoonsa ja alkoi taas nytkytellä äänettömästi poskiansa.
Kävi minua noutamassa hotellivieraiden luo, ei sen kummempaa tuttavuutta vastasi Maslova, katsellen levottomasti vuoroin puheenjohtajaan ja vuoroin syyttäjän apulaiseen. Haluaisin tietää, miksi Kartinkin haki vieraiden luo yksinomaan Maslovaa eikä muita tyttöjä? sanoi syyttäjän apulainen rypistyen taas miettiväisen näköiseksi, hieno Mefiston hymy huulilla. En tiedä.
Kun Kartinkin ja Botshkova tulivat ulos, istui hän yhä vielä paikallansa ja itki, niin että santarmin oli nykäseminen häntä mekon hihasta. Ei, tätä ei voi enää jättää, sanoi Nehljudof itseksensä kokonaan unohtaen tuon inhon tunteen, ja itsekään tietämättä miksi, kiirehti käytävään vielä kerran nähdäksensä Maslovaa.
Enhän ole kajonnut teihin, toisti hän useamman kerran, sitten vaikeni kokonaan. Hän elpyi vähäsen vasta sitten kuin Botshkova ja Kartinkin olivat viedyt pois ja hänen huoneeseensa oli tullut vartija tuoden hänelle kolme ruplaa rahaa. Sinäkö olet Maslova? kysyi tämä. Tuoss' on, rouva lähetti sinulle, sanoi hän antaen Maslovalle rahat. Mikä rouva?
Ettekö ole ennen olleet syytetty? Jumala varjelkoon siitä, ei milloinkaan. Oletteko saaneet syytekirjan jäljennöksen? Olemme. Istukaa. Jefimia Ivanovna Botshkova, sanoi puheenjohtaja kääntyen seuraavan syytetyn puoleen. Mutta Simon yhä seistä törötti ja oli Botshkovan edessä. Kartinkin, istukaa. Kartinkin vaan seisoi. Kartinkin, istukaa!
Kauppias Smelkof oli syyttäjän apulaisen määritelmän mukaan mahtavan, koskemattoman, leveäluontoisen, venäläisen ihmisen perikuva, joka luottavaisuutensa ja jalomielisyytensä tähden joutui syvästi turmeltuneiden luonteiden uhriksi ja niiden valtaan. Simon Kartinkin oli maaorjuuskauden atavistinen tuote, alaspoljettu ihminen, ilman sivistystä, ilman periaatteita, jopa ilman uskontoakin.
Puheensa päätettyä puheenjohtaja kääntyi syytettyjen puoleen. Simon Kartinkin, nouskaa, sanoi hän. Simon kavahti hermostuneesti pystyyn ja poskilihakset alkoivat liikkua vielä nopeammin. Nimenne? Simon Petrovitsh Kartinkin, sanoi hän nopeasti, köräkällä äänellä, nähtävästi jo edeltäpäin valmistuneena vastaamaan. Säätynne? Talonpoika. Mitä lääniä ja piirikuntaa?