United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oikeudessa syytettynä ei ollut ollut, jäljennöksen oli saanut. Botshkova vastasi tavattoman rohkeasti ja semmoisella äänen painolla kuin olisi tahtonut sanoa: »niinpä niin Jefimia, ja vielä Botshkovakin, jäljennöksen saanut, ja ylpeilen siitä, enkä salli kenenkään nauraa». Botshkova, odottamatta käskyä, istui heti, kun kysymykset päättyivät.
Enhän mitenkään voi sitä tehdä, sillä... Taaskin hypähti oikeudenpalvelija Simon Kartinkinin luo ja traagillisella kuiskauksella pysäytti hänet. Puheenjohtaja, siirtämällä sen käden, jossa piti paperia, toiseen kohti, ilmaisi tämän seikan nyt päättyneeksi, ja kääntyi Jefimia Botshkovan puoleen.
Jefimia Botshkova, teitä syytetään siitä, että 17 päivänä tammikuuta vuonna 188', »Mauritanian» hotellissa, yhdessä Simon Kartinkinin ja Katariina Maslovan kanssa anastitte kauppias Smelkofin kapsäkistä rahat ja kantasormuksen, ja jaettuanne anastetun tavaran keskenänne, juotitte rikoksen peittämiseksi Smelkofille myrkkyä, josta seurasi hänen kuolemansa. Tunnustatteko itseänne syylliseksi?
Tutkintotuomarin syytettyinä kuulustelemat Jefimia Botshkova ja Simon Kartinkin olivat todistaneet: Jefimia Botshkova, ettei hän mitään tiedä kadonneista rahoista ja ettei hän käynytkään kauppiaan huoneessa, missä Ljubka oli yksin emännöinyt, ja että siis anastuksen, jos semmoinen on tapahtunut, on tehnyt Ljubka, tullessaan kauppiaan avaimen kanssa rahoja noutamaan.
Kolmanneksi, että tämä prostitueerattu möi emännälle Smelkofille kuuluneen briljanttisormuksen. Neljänneksi, että koridoorissa palveleva tyttö, Jefimia Botshkova, seuraavana päivänä kauppias Smelkofin kuoleman jälkeen pani kauppapankkiin juoksevalle tilille 1800 ruplaa.
Tässä kohden Maslova säpsähti ja katsahti suu auki Botshkovaan. Kun Jefimia Botshkovalle näytettiin hänen 1,800 ruplan pankkitodistuksensa, jatkoi sihteeri lukemistaan, ja häneltä kysyttyä, mistä oli näin paljon rahaa saanut, hän väitti ansainneensa nämä rahat 12 vuoden aikana yhdessä Simonin kanssa, jonka kanssa he aikoivat mennä naimisiin.
Tämmöinen rikos on edellytetty rikoslain 1455 luvussa. Johon nähden ja katsoen rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevan asetuksen sen-ja-sen luvun määräyksiin talonpoika Simon Kartinkin, Jefimia Botshkova ja kaupunkilaisnainen Katariina Maslova katsotaan kuuluviksi piirioikeuden tuomiovallan alaisiksi valamiesten myötävaikutuksella.
Näin sanottuansa hän voittoriemuisena köksähti istumaan. Sitten annettiin syytetyille tilaisuus puolustaa itseänsä. Jefimia Botshkova uudisti sen, ettei hän mitään tiennyt eikä ollut mihinkään ottanut osaa ja väittämällä väitti Maslovaa syypääksi kaikkeen. Simon toisti vaan useamman kerran: Teillä on valta, minä olen viaton, suotta syytätte. Mutta Maslova ei sanonut mitään.
Jefimia oli hänen rakastettunsa ja perinnöllisyyden uhri. Tässä oli näkyvissä kaikki degenereeratun henkilön tunnusmerkit. Mutta rikoksen päävaikuttimena oli Maslova, ollen dekadenssi-ilmiön kaikkein alhaisimpia edustajia. Tämä nainen, puhui syyttäjän apulainen katsomatta häneen, on saanut kasvatuksen, me olemme kuulleet tässä oikeudessa hänen emäntänsä todistuksen.
Ettekö ole ennen olleet syytetty? Jumala varjelkoon siitä, ei milloinkaan. Oletteko saaneet syytekirjan jäljennöksen? Olemme. Istukaa. Jefimia Ivanovna Botshkova, sanoi puheenjohtaja kääntyen seuraavan syytetyn puoleen. Mutta Simon yhä seistä törötti ja oli Botshkovan edessä. Kartinkin, istukaa. Kartinkin vaan seisoi. Kartinkin, istukaa!