United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oikeudessa syytettynä ei ollut ollut, jäljennöksen oli saanut. Botshkova vastasi tavattoman rohkeasti ja semmoisella äänen painolla kuin olisi tahtonut sanoa: »niinpä niin Jefimia, ja vielä Botshkovakin, jäljennöksen saanut, ja ylpeilen siitä, enkä salli kenenkään nauraa». Botshkova, odottamatta käskyä, istui heti, kun kysymykset päättyivät.
Sen vuoksi pääsiäislahjaks, pääsiäislahjaks, pääsiäis- lahjaks sain tään tähtösen. Niin, sain tään tähtösen. Niin, tässä on stanislafka, on stanislafka, on stanislafka, josta ylpeilen, Niin, josta ylpeilen. Ei palkatta koskaan jää mies virkaintoinen. Sen vuoks' jne. PUMMI. No, löydättekö sieltä avainta. KALLE. Kyllä, tässä se nyt on. PUMMI. No, samapa se. Olkoon menneeksi sitten.
Illalla toivoi lähettilään rouva saavansa nähdä armaan Sesiliansa äitinsä ja sisarensa kanssa luonansa tanssiaisissa. "Minä ylpeilen siitä," liitti hän, "että saan olla ensimmäinen, jonka luona tämä äsken noussut aurinko loistaa." Sesilian juuri pukeissaan itseänsä tanssiaisia varten, pyysi joku päästä hänen puheillensa.
"Te olette osaksi tehnyt minua siksi kuin nyt olen heittiöksi; teidän on jossakin määrin vastaaminen minun epäilyksistäni, haaveistani ja kummallisuuksistani. Teidän neuvostanne minä tulin Mr Welby'n kouluun sillä ijällä, jolloin vesan taivutus muodostaa puun muodon." "Ja minä ylpeilen itse siitä neuvosta.
Minä ylpeilen siitä että voin teille näyttää muuttuneeni vakaaksi, arvolliseksi naiseksi ja, niinkuin mieheni sanoo, hyväksi vaimoksi." "Te olette olleet naimisissa ainoastaan kuusi kuukautta, kuulen minä," sanoi Kenelm kuivasti. "Toivon että miehenne sanoo samaa kuuden vuoden kuluttua." "Hän tulee sanomaan sitä kuudenkymmenen vuoden jälkeen, jos niin kauan elämme." "Kuinka vanha hän on?"
He kulkivat yhdessä kaikkialla, Maria jakeli jyviä ja leipää; hänen jälkensä nähtiin käytävillä ja poluilla. "Tämä paikka minua enimmän miellyttää, Juho!" "Niin minuakin? oikein ylpeilen tästä tiestä, josta yht'äkkiä aivan odottamatta näkee merelle. Tuolla portin luona alkaa kirkkotie; kestää neljännes tunnin mennä kylään. Mutta enhän ole antanut sinulle ainoatakaan ruusua!
"Ei, minä ylpeilen sinusta ja niin tekee Margerykin. Olemme aina ylpeilleet Korista, emmekö ole? Tohtori Kornelius Bell! Se on parempi kuin Korpral Bell!" "En vielä ole tohtori", sanoi hän, "vaan jos kerran olen portaille astunut, niin elä pelkää, ett'en niitä ylös kiipeä, sinun tähtesi." He olivat luonani siksi kuin muistutin heitä, että jo oli aika mennä kotiin.
Mitä? "Ylpeilen", ja "ma kiitän", ja "en kiitä"; Ja tok' "en ylpeile"; ei, neiti Viiso, Ei kestä kiittää eikä ylvästellä! Ens torstaiks laita hienot helmas kuntoon, Käydäkses kirkkoon Paris kreivin kanssa, Tai muuten kelkalla sun sinne hinaan, Sa kälvehtynyt kapine, sa ruosa, Sa talinaama! KREIVINNA CAPULET. Hyi, hyi! Hourailetko?
Rooman nähden Täss' omistan nyt Saturninukselle, Kuninkaalle ja valtakunnan päälle, Maanpiirin valtiaalle, miekkani, Triumphi-vaununi ja vankini, Arvoisa lahja Rooman keisarille! Nää ota vastaan kunniani merkit, Jotk' alamaisen veroks etees lasken. SATURNINUS. Suur' kiitos, jalo Titus, elon tuoja! Kuink' annistas ja sinust' ylpeilen, On Rooma muisteleva.