United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Moni uhkea talon tytär kadehti tuota suloista ja kalveata morsianta, ja päätti hänen varmaankin noitumisella voittaneen Koiviston nuoren ja rikkaan isännän sydämen. Koiviston isäntä oli luovuttanut talon hallituksen pojalleen. Mutta Yrjö, joka aina lapsuudesta oli ollut ylpeä ja itsekäs, alkoi heti ylvästellä rikkauksillaan ja laiminlöi talon hoidon.
Kyllä kelpaa ylvästellä Monen nuoren keijukaisen Luojan armoantimilla! Kamala seikka. Kartanossa aamusella Juoksen, kummallista nään: Neiti istuu einehellä, Leuvat, hampaat vieressään: "Moist' en konsaan ennen nähnyt! Ken tuon hävityksen tehnyt?"
Sentähden minä voin ylvästellä teille, ja kuolema vapauttaa minut Appellonan ja Marian kauheasta osasta." "Haa!" huusi Sigismund hammasta purren; "ei se rietas Appellona ole mitään teiltä salannut. Se on kyllä tosi, että te nyt näette minut totisessa haamussani, mutta teidän henkenne on minun kädessäni.
ALLI: Että hän olkoon hyvä ja pitäköön vähän pienempää suuta, vaikka onkin niin paljon lukenut ja matkustanut. Ei hänen silti tarvitse noin ylvästellä eikä kohdella muita ihmisiä niinkuin pikku lapsia. KERTTU: Sanoisitko sinä hänelle niin? ALLI: Miksen. En minä häntä pelkää. KERTTU:
Ikkunaruudut olivat yhdestä ainoasta paksusta lasista, että näkyi yli kadun aina tänne heille asti koko puodin sisusta ja myyjät, jotka häärivät siellä edes takaisin, sekä ostajat. Annaa tuo naapurin suurenmoinen menestys joskus huolestutti. Kovinpa ne Vidkopin alkavat ylvästellä, hän kerran sanoi, astioita pestessään kyökin pöydällä, oikeinpa minua vaivaa tuo komeus.
Mitä? "Ylpeilen", ja "ma kiitän", ja "en kiitä"; Ja tok' "en ylpeile"; ei, neiti Viiso, Ei kestä kiittää eikä ylvästellä! Ens torstaiks laita hienot helmas kuntoon, Käydäkses kirkkoon Paris kreivin kanssa, Tai muuten kelkalla sun sinne hinaan, Sa kälvehtynyt kapine, sa ruosa, Sa talinaama! KREIVINNA CAPULET. Hyi, hyi! Hourailetko?
Minäkö, mies, jossa asuu uusi aika, vapauden ja oikeuden aika, joka ei salli vallan ylvästellä eikä heikkouden purra itseään kantapäähän minäkö kuluttaisin kykyni ja tulevaisuuteni menetetyn asian vuoksi, joka tänään voi meidät musertaa, mutta huomenna on vain satu tarujen aikakaudelta!
No jopa sen saa melkein uskoa. Kyllä, kyllä se sen tekisi, mutta minusta näyttää kuin se olisi painumaan päin. Silloinpa tulee leivästä puute ja mistä se hankitaan. Puutehan se tulee, ja joskin se ei meissä niin tunnu, vaan köyhiä se koettelee. Hyvähän rikkaan on ylvästellä, mutta raamatussa sanotaan: huokeampi on kamelin käydä neulan silmän läpi, kuin rikkaan tulla taivaan valtakuntaan.
Tosin en joutilaana ollut; mutta olihan minulla aikaa tuohon jalkamatkaankin, miks'ei sitten tärkeämpään. Vaan kuulkaas miten kävi! Joku nuori posti-sihteeri oli tahtonut ylvästellä erinomaisella maantieteen tuntemisella.
Minä vihaan kaikkea melua, enkä tahdo ylvästellä hyvillä töilläni; kaikki tapahtukoon hiljaa ja sävyisästi. Pankaa oma nimenne. KANTTORI. Kuinka? Mitä te tarkoitatte? ASSESSORI. Taikka kirjoittakaa vaan: "Eräs valistuksen ystävä viisisataa markkaa". Te siis suostutte? KANTTORI. Sitä en muistanutkaan, suostumukseni tarvitaan ensin. Voi jos tietäisin!