United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !


Jesuiitta nousi ylös, salama välähti hänen terävissä silmissään, hänen pieni vartalonsa näytti kasvavan kyynärän pitemmäksi. Ylpeile, mitä ylpeilet, kurja kerettiläinen, huusi hän tulisella uskon vimmalla, ylpeile hetkellisestä vallastasi ja muserra meidät, jos voit! Mitä olit sinä eilen? Kourallinen lunta karuilla kallioillasi. Ja mitä olet oleva huomenna? Kourallinen tuhkaa, joka tuuleen hajoaa.

Mutta kuitenkin tarpeeksi syvänä ollakseni arvoitus muille ja itsellenikin. Ylpeile vain rauhassa ihmistuntemuksestasi. En itsekään tunne itseäni. Vain vesipisarat ovat läpinäkyviä." "Olentosi avain", jatkoi pappi, "lienee todellakin hyvin syvällä. Katsohan esimerkiksi liittolaisiamme. Jokaisesta voi sanoa, mikä syy heidät on saattanut liittoomme.

Hän kerskasi salaperäisenä: »Oleko ääneti?... Kuule, Antti Ihalainen! Elä sinä ylpeile sillä talollasi, sillä et sinä vielä tiedä, vaikka kuka siinä sinunkin talossasi kerran isännyyttä pitääJussi oli saanut valjaat kuntoon, hyppäsi kärriin ja hihkaisi tamman täyteen ravijuoksuun. Mutta Kenonen jatkoi matkaansa. Hän tuli Variksen mökkiin juomaan vettä janoonsa.

Elä valehtele siinä ... eläkä ylpeile muiden lauluilla!... Se, minkä sinä laulussasi sanot, on jo alusta pitäen valhetta, ja se on kaikista suurin valhe, että se viisu on sinun tekemäsi! intti renki. Ei se ole mikään viisu, sinä Nilsiän kollo! Ei se ole muuta mitään kuin sitä, mitä minä tahdoin sanoa sinulle ja kelle nilsiäläiselle tahansa...

Kenonen vakuutti se olevansa ja menevänsä Liperiin. Silloin kysyi Ihalainen. »Astumallako sinä Kenonen vain kuljetKenonen vähän nenäytyi kysymyksestä ja vastasi: »Elä sinä Ihalainen ylpeile hevosillasi... On se Paavalikin jalan vaeltanut.» »Mitä sinulla on siinä pussissavastasi siihen Antti.

Suomi on Itämeren lempilapsi; vielä tänäänkin se tyhjentää järviensä aarteet äitinsä helmaan, ja mahtava meri ei siitä sentään ylpeile, vaan vetäytyy rakastavasti ja hellästi takaisin, niinkuin uhrautuva äiti ainakin, että tytär saisi kasvaa kasvamistaan, ja joka kesä pukea uudet, päivän valoon ilmestyneet rannat ruohoihin ja kukkasiin.

Kerrothan kuitenkin liikoja Carinosta; muista, että hän on koulukumppalisi." "Minä en vähintäkään ylpeile. "Voi, Manlius, sinä puhut Senecan tapaan, näin et voi koskaan Carinon armon kautta korkealle päästä."

Sais, hupsu, mennä haudan morsioksi! CAPULET. Kuin? Puhu selvään, puhu selvään, vaimo! Kuin? Eikö tahdo hän? Hän eikö kiitä? Hän eikö ylpeile, eik' onneks katso, Se kelvoton, ett' ylkämieheks hälle Niin uljaan ylimyksen valikoimme? JULIA. En siitä ylpeile, vaan kiitän siitä. En ylpeillä voi siitä, mitä vihaan, Vaan vihastakin lemmen-suovan kiitän. CAPULET. Kas vain! Kas vain! Hän viisastelee!

Hetvi näyttää olevan tavallinen ihminen. Hetvi on äitiinsä; ei hän ylpeile rikkaudellaan. Sen konstin osaa hänen isänsä. Onhan rahalla arvonsa, tärkeä arvo onkin, mutta tuollainen kerskuminen ilettää. On arvo, mutta eihän toki rahoista riipu ihmisen elämä ja autuus. Ei riipu, ei riipu... Samu tuli tupaan. Hän seisahtui ikkunan eteen ja katseli ulos. No, mitä nyt mietit, Samu?

"Mutta tässä ei ole kaikki. Mr. Micawber on äreä. Hän on tyly. Hän on vieraantunut vanhimmasta pojastamme ja tyttärestämme, hän ei ylpeile kaksoisistaan, hän katselee kylmällä silmällä yksin sitä viatonta vierastakin, joka viimein tuli perheemme jäseneksi. "Tätä on vaikea kestää. Tämä on sydäntä särkevää.