Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Viimeiset keväätkin ovat hänestä olleet valottomia kuin pitkä ja sumuinen talvi... Joskaan ei maailmalla, niin olisipa edes hänellä itsellään jotain! Olisipa hänellä nainen ... uhrautuva ja suloinen... Harmonikan kurinaa kuuluu pitkin iltaa huvilan pohjakerroksesta, Sammakon mörskästä. Ulkona on pimeää ... on alkanut sataa: kauan kestänyt sumu on tihentynyt, muuttunut vedeksi.
Siitä olen minäkin täydellisesti vakuutettu jatkoi amerikalainen. Mutta minulta puuttuu yksi asia virkahti vielä Playfair. Mikä se olisi? Tuo ilves. Seisoohan se juuri silmäinne edessä, kapteini. Mitä? Sekö ilkeä veitikka?... Se olen minä, ellette pahastu. Oi, mikä jalomielisyys ja uhrautuva sydän! huudahti miss Jenny, likistäen pienillä käsillään amerikalaisen ruttuisia.
Nöyrää ja hiljaista oli tämä hänen uhrautuva palvelevaisuutensa kodissa, mutta sisimmässään tunsi hän katkeruutta siitä, että hänen omat älylliset harrastuksensa olihan hän itse lahjakas kirjailijatar, jonka mieli paloi tuoda esille uusia aatteita täydellisesti tukahdutettiin tässä ilmakehässä, joka ympäröi hänen suurta puolisoaan.
Juuri tämä uhrautuva ilme, joka kierteli miehen henkevillä huulilla todistaen heidän molempien henkistä heimolaisuuttansa, sai kuningattaren ojentamaan hänelle kätensä ja lempeästi kuiskaamaan: kiitos, kiitos! Herttua de Rosen, joka istui lähinnä, luuli ystävyyden osoituksen tarkoittavan hänen poikaansa, ja tarttui ojennettuun käteen painaen harjasviiksensä kuningattaren hansikasta vastaan.
Suomi on Itämeren lempilapsi; vielä tänäänkin se tyhjentää järviensä aarteet äitinsä helmaan, ja mahtava meri ei siitä sentään ylpeile, vaan vetäytyy rakastavasti ja hellästi takaisin, niinkuin uhrautuva äiti ainakin, että tytär saisi kasvaa kasvamistaan, ja joka kesä pukea uudet, päivän valoon ilmestyneet rannat ruohoihin ja kukkasiin.
Sellaisten jaloluonteisten, suuripiirteisten henkilöiden kuin Wilhelm Liebknechtin ja hänen puolisonsa epäitsekäs, uhrautuva työ ei kuitenkaan voi mennä hukkaan. Jossain muodossa se kyllä varmaankin siitä vielä nousee ja antaa kauniin sadon. ANN MARGRET HOLMGR
Jeanne d'Arc osoitti tavallista toimeliaisuuttaan, oli ensimmäiseksi vallihautojen toisella puolen ja jakeli käskyjä joka taholle. Sotilaita innostutti hänen uhrautuva rohkeutensa kuten ennenkin, ja vihollinen väistyi säikähtyneenä monin paikoin, mutta kaikesta huolimatta ei rynnäkkö ensinkään onnistunut. Siihen oli monta syytä.
En tiedä, en tahtoisi tuomita, mutta kun ajattelen, ettei meidän hiljainen, vaatimaton, työtätekevä, kaikkia muita paitsi itseään ajatteleva, uhrautuva Hannamme, jonka luulisi täyttävän kaikki kristityn vaimon vaatimukset ja ainoastaan sen vuoksi, ettei suostu vaihtamaan huivia kaulukseen ja heittämään pois mansetteja Se on fanatismia! Sitä se on! Jumalani!
Päivän Sana
Muut Etsivät