Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Ja päälle pääteeksi marssi trossivaunujen perässä pitkän pitkä jono harmaatakkisia sotamiehiä. Ei se veitikka huolinut vaikka Matti huusi minkä jaksoi: prasai prat, nietu ropoti satulaa; ja nauroi se lurjus vaan isoon ääneen kun Kreeta kiukkuisena huuteli: äl molot, ann' pois satula, harasoo, rakkar!
"Jos joku muu olisi sen sanonut", valitti Ann Margret, "ei se olisi minuun niin koskenut, mutta kun hän, joka on valistunut ihminen ja kuuluu meidän omaan joukkoomme, puhuu sellaista, tuntuu aivan siltä kuin minua olisi pistetty parsinneulalla."
Ann Margret, joka oli lämmin Norjan ystävä ja tiesi mitä siellä ajateltiin, ei voinut ottaa osaa tähän sanomalehdistön ja suuren yleisön parjausryöppyyn, vaan asettui vapaammalle, inhimillisemmälle kannalle jopa puolustikin norjalaisten menettelyä.
Sitten hän änkötti: "Minä pelkään, Sary Ann, ettei minua odota semmoinen onni, vaikka minä halusta hänet ottaisin, sen taivas tietää. Miranda ei pidä minusta kovin paljoa." Vaimo katsoi häneen, ikäänkuin ei uskoisi. "No mutta Herran nimessä, Taavi Titus, mitä hän sitten tekee täällä kahden kesken sinun kanssasi?" hän huudahti ja väsymys palasi taas lauseen lopulla hänen ääneensä.
Minä onneton. Odota, jo tiedän: Koskan kaikki päivät päätän, Ann' mun autuaast' nukkua. Hampaat kalisevat suussani pelosta. Koskan kaikki päivät päätän, Ann' mun autuaast' nukkua. Kuolon kautt' Olet sinä sentään kauhean kovasydäminen, ei, ei, minä jatkan. Koskan kaikki päivät päätän, Ann' mun autuaast' nukkua. Kuolon kautt' kosk' maailman jätän, pyhäis joukkoon joukkoon joutua.
"Minä olisin teille, Sary Ann, kiitollinen, jos tämä asia saisi jäädä tähän", hän sanoi tyynesti. Mutta hänen äänessään oli lujuus, jonka vaimo käsitti. "Te olette varmaan kumpikin puolikuolleena nälästä", hän sanoi. "Minun täytyy paikalla ruveta illallista hommaamaan." Ja hän lähti lieden luo ja täytti kattilan.
Porstuasta kuulin, että ne siellä jotakin juttelivat. Meitä oli monta miestä, jotka olisimme odottaneet isännän maata menoa, mutta kun ei siitä valmista tullut, niin ajattelin minä, että kun näkee, niin nähköön, ja sitten päästiin kuin päästiinkin hiipimällä pois. Maantiellä oli kaikki kylän hevoset, me hyppäsimme selkään ja ann' mennä vain!
Ei mitään, ei mitään... Ei sitä edeltäpäin taida tietää, kuinka kalliiksi ne...? Sitä minä en tiedä, mutta jos säälit muutamia kymmeniä markkoja, niin ann' mennä käräjiin ... sama meille on! Ei, enhän minä siitä puhukaan, etten minä ... ilmanhan minä vain ... kyllähän se sopii niin... Joo... Hm! Asia oli siis päätetty, ja vähän aikaa vaiti oltua alettiin puhua muusta.
Pieni kylän kirkko ei ollut kaukana komeasta hovista, jota Flurenbauer kutsui omakseen, ja niin voi hän eroittaa hurskaat urun sävelet, jotka Jumalan huoneesta tunkeutuivat hänen korviinsa, eikä hän kuitenkaan kuullut niitä, kun ajatteli maallisia asioita, vieläpä nauroi sangen kavalasti, ja näöstänsäkin huomasi oitis, hänen jotakin edullista seikkaa miettivän, kun kansa hiljaisessa hartaudessa lauloi: "Mä rukoilen, Isä, sinua, Kuin murheess' ja tuskiss' autat, Vahvist' vahvaan uskoon minua, Sinun Pyhän Henkes' kautta: Kun minä jätän tämän luolan, Josta ei hengiss' päästä, Ann' ilon kanss' silloin kuolla, Ja helvetist' minua säästä."
Valjai!... Ann' mennä! komensi Iivana, kiepsahti reslan takalaidalle istumaan, istui siinä selin hevoseen, jalat riipuksissa ja toisti: Iso-Peskiin anna mennä! Ja Ropotti kokoili ohjakset, prtuututteli kaakkiansa, kömpi reslan etulaidalle ja nykäisi kaakin menoon. Niin ajoivat he, köröttivät, hyvät kotvat ääneti, selin toisiinsa, tyhjä reslaviheliäinen välillä. Ajoivat, vaikenivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät