United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kohta kun hän sitä rupesi tekemään, niin sanoi Matti: Valetta ... elä puhukaan ... en usko! Ja sepä Liisaa kovin loukkasi ... ja hän pyöräytti rukkinsa pyörimään eikä puhunut Matille moneen päivään ... ruuan laittoi ja pöytään kantoi, mutta ei Mattia syömään käskenyt.
Eikä hän koko talvena saanutkaan kuin yhden jäniksen pieleksen luota ... ja senkin oli puoleksi syönyt joku roisto. Ja kun Liisa rupesi milloin rautatiestä puhumaan, niin sanoi hän heti kohta: Valetta! ... elä puhukaan! ... en usko! Ja Liisa olisi niin mielellään kertonut.
"Sen vuoksi en minä puhukaan teille sellaisista asioista. "Mutta te ette saa minua, lähes satavuotiasta, toisenlaiseksi. "Tehkää te, kuten itse tahdotte, minä teen, kuten minä hyväksi näen." "Hyvä on", sanoi Teja myöntyen, "tulkoon syy teidän niskoillenne. Mutta kun tuo viimeinen amali on poissa " "Silloin ovat Teoderikin seuralaiset vapautetut valastaan."
"Jos minä sen jätän juomatta, niin minä en puhukaan sinulle..." Samassa hän tyhjensi lasin. "Puhu nyt suusi puhtaaksi. Minua niin pahoittaa..." "Puhun kun puhuuki. Käydessäsi viime syksynä täällä en vielä juonut punssia, en oluttakaan, minä vaan ajattelin yöt päivät tuommoista pientä puotia kuin tuon oven takanakin on.
Meidän on, niinkuin hyvin tiedätte, mahdoton päästä huomaamatta sisään. Mitä te, Scherirah, arvelette?" "Minä en epäile minun miehiäni, mutta kuinka sota Alroy'ta vastaan päättynee, on varsin epätietoista, jollemme vaarasta puhukaan." "Minä olen altis kuolemaan, mutta ei tappioon joutumaan", lausui Abidan. "Meidän täytyy olla varmat. Julkista sotaa minä pelkään.
"Se on kyllä totta, armollinen herra kuningas", vastasi Albanyn herttua; "mutta minä en puhukaan pilaa, vaan täyttä totta. Tosin eivät Vuorelaiset osaa meidän menojamme ja sääntöjämme aidatulla tanterella taistellessa; mutta heillä on omat keinonsa, joilla yhtä hyvin voivat saada ihmisen pois hengeltä.
En puhukaan Albanyn herttuasta, joka ainoasti sanoi olleensa, niinkuin hänen tuleekin, teidän seurassanne, armollinen herra kuningas. En puhu myös Rothsayn herttuasta, joka, niinkuin hänen säädylleen, hänen ijälleen ja hänen älylleen sopii, pureskeli pähkinöitä kilpaa kuljeksivan soittoniekan kanssa. Hän hymyilee.
VILANDER. Saakelin tyhmä juttu, saakelin tyhmä juttu! Kuule Hamari, et suinkaan vielä ole puhunut tuosta asiasta, josta oli kysymys. HAMARI. En en ole vielä ehtinyt. VILANDER. Elä sitten puhukaan mitään; se on nyt tarpeetonta. MIILI. No, mitä nyt on tapahtunut kun pappa on noin huonolla tuulella? VILANDER. Mitäkö on tapahtunut? Ikävyyksiä. Se on sinun syysi, Miili. En viitsi siitä puhuakaan.
Ei mitään, ei mitään... Ei sitä edeltäpäin taida tietää, kuinka kalliiksi ne...? Sitä minä en tiedä, mutta jos säälit muutamia kymmeniä markkoja, niin ann' mennä käräjiin ... sama meille on! Ei, enhän minä siitä puhukaan, etten minä ... ilmanhan minä vain ... kyllähän se sopii niin... Joo... Hm! Asia oli siis päätetty, ja vähän aikaa vaiti oltua alettiin puhua muusta.
Sen käsittivät kaikki. Eivät ne papit puhukaan noin helppotajuisesti, että oppimatonkin ymmärtäisi. Saarnaaja jatkoi: »Mutta kun minä tulen ja koputan oveen, niin se herää.» Talon koira laskeutui rauhallisena makuullensa keskelle pihaa. Sakari jatkoi, saarnasi: »Ja jos ei ensi koputuksella herää, niin minä koputan uudestaan.» Haivenisen leski aivasti.