United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän sammutti jotenkin äkkiä pianokynttilät ja istahti sohvaan puolipimeään, ulkopuolelle lampun valokehän. Häntä loukkasi suuresti, että Jakob noin vain luuli voivansa olla kuuntelematta, kun hän kuitenkin lauloi vain hänelle. Hän istui kuunnellen sateen rapinaa ruutua vasten; silloin tällöin ajoivat kuormarattaat kolisten kadulla.
Hän on paras ihminen maailmassa! Jospa tietäisit, kuinka hyvä hän on minä sen tiedän, joka olen ollut muuallakin.» Kyyneleet rupesivat vierimään Iirin poskille, häntä oikein loukkasi Pekon puhe, sillä äiti ja matami nehän olivat kuten yksi ja sama; äidin paras ystävä oli matami ollut, ja nyt taas oli hän ainoa, joka äidin hellyydellä orpoa kohteli.
Noo kun sinä et ole olevinas mitään saanut. Nyt laukasi Martti: Antaisitte mulle maapalan, että sais koettaa ... lempoako tässä polkupyörällä. Isä loi nopean silmäyksen poikaan ja vastasi hiukan nolona: Maa-pa-lan. Siinä sinä sitte koettaisit... Mitä lapset! Nyt tuli lisäksi se naurunkitkaus, joka Marttia loukkasi aina omituisella epämääräisyydellään.
Kerjäläisen ihmeellinen tunkeilevaisuus loukkasi häntä, mutta jonkinmoinen surullinen hellyys tuossa rohkeassa miehessä sekä luontainen arvokkuus hänen ryhdissään pidätti nuorukaisen käsivartta, kun hän aikoi työntää hänet pois. Löfving ymmärsi mitä nuorukaisen mielessä liikkui, ja lähestyi ystävällisesti: Tämä on Attila, josta olemme puhuneet, kuiskasi hän.
Musti pakeni minun turviini ja vanhan herran silmät seurasivat tarkkaan uskollisen toverini liikkeitä, kunnes huomasivat minut. "Hyvää päivää." "Jumal' antakoon, lapseni! Kenenkä tyttö sinä olet?" "Tyttö!" tuo sana loukkasi minua kovasti ja ajoi veren päähäni, jonka vuoksi minä aloin sopertaa: "en en " "Jaha, vai Engström'in, vai jo te käytte kerjuulla, vai jo te käytte kerjuulla, hm!
Margareettaa loukkasi suuresti se ajatus, että hänen äitinsä käytti palkollista häntä urkkimaan. Tosin hänen omatuntonsa moitti häntä siitä, ettei hän todellakaan ansainnut luottamusta, kuin hän salaisuudessa oli ottanut vastaan puolisonsa kirjeen, mutta nyt tuntui hänestä siltä kuin olisi hän tuntenut paljon suurempaa halua puhdistaa itsensä.
Hyvästi, sanoi neiti korottaen ja venyttäen viimeistä tavua, ja lukitsi itsensä jälleen oven taa: triks-traks. Mutta Henrik kulki hitaasti rappusia alas, pää kumarassa, eikä voinut tukehuttaa harmiansa. Sitä asiaa, että hänen lapsekas rukouksensa ei tullut kuulluksi, ei hän erityisesti ajatellut, se oli niin tavallista. Mutta että hänen piti nukkua yli ajan, se loukkasi häntä.
Kuin hän saapui mäelle, kaatui hän kumoon ainakin kymmenen kertaa, loukkasi nenänsä, tahraantui multaan ja vereen ja riensi raivoten eteenpäin samalla kuin hän aivan hengästyneenä imi ilmaa avonaisella suullaan. Hän levitti silmänsä ihan kuin saadakseen nähdä jonkun ranskalaisen pensastossa, ja hän näkikin kolme kappaletta, jotka ympäröivät lippua. Luuletteko kenties, että Bartek peräytyi?
"Johan minä sain kylliksi paljon lahjoja joulun-aattona", sanoi Niina vakavasti. "Niin, mutta eihän sinun pidä kuitenkaan jäädä ilman tämmöisenä päivänä", sanoi Rolf. "Pitäisikö sinun vaan seisoa ja katsoa valmista, kun muut availevat pikku kääröjänsä." Niissä sanoissa oli jotakin, joka loukkasi syvästi Niinaa.
Täll'aikaa rengit ja piiat tekivät mitä tahtoivat ja talonpojat kuiskasivat ilkkuen keskenänsä että Wappu sillä lailla pian menettäisi sekä talon että maan. Ja vaikka hän näin loukkasi maan tapoja, oli hän toisissa asioissa, joista talonpojat eivät niin paljon väliä pitäneet, kovin ankara. Jos hän havaitsi epärehellisyyttä tai väärää peliä jossakin rengissä, haastatti hän sen maan-oikeuteen.