United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaaran lähestyessä on hänen toimintahalunsa saanut tuulta siipien alle, mutta mahtisanain pidättäminä kuohuvat sisälliset tunteet nyt niin ylivoimaisina, että hän minusta näyttää valmiilta mieluummin panemaan kaikki alttiiksi kuin tottelemaan järkeä. Husula vaikeni ja katseli Löfvingiä tutkien. Eikö hänenkin täytynyt myöntää, että majuri oli oikeassa? Mutta Löfving pysyi sanattomana.
Voin, Löfving, olen Sakarin, teidän ystävänne poika. Olen se lapsi, joka leikki teidän Marttinne kanssa vaimonne kuoltua ja kun ystävänne vei kodittoman poikanne vaimonsa hoidettavaksi. Löfvingin sydän ikäänkuin lakkasi tykyttämästä. Ei sanaakaan päässyt hänen huuliltansa, ja lasimaisella katseella tuijotti hän Attilaan. Elävän Jumalan nimessä, älkää pettäkö minua, puhkesi hän vihdoin sanomaan.
Kumarsin syvään, mihin hänen majesteettinsa vastaukseksi nyökäytti hieman päätään lausuen: »Hyvää huomenta, Löfving! Minulle on kiitetty teitä oivalliseksi partiomieheksi.» Uudelleen kumartaen vastasin minä: »Olen puolisenkymmentä vuotta ollut melkein yötä ja päivää liikkeellä palvellakseni vähäisten voimieni mukaan isänmaatani ja Teidän Majesteettianne.»
Niin te sanotte, mutta ystävänne Sakari näki sen turmion, mikä kivekkäistä tuli, ja tahtoi ehkäistä heidän turhat taistelunsa. Ystävä tahtoi säästää maata, kun se ei enään ollut pelastettavissa, mutta Löfving pysyi leppymättömänä. Siinä tuomitkoon Jumala ettekä te.
Sentähden olikin hän rakkaineen ollut vähällä kuolla nälkään. Sentähden oli Löfving, turhaan koetettuaan omillaan tulla toimeen, kirjoittanut kuninkaalliselle neuvoskunnalle Tukholmassa, saadaksensa työtä tahi vähän apua. Vähinkin olisi ollut hyvä, mutta nyt ei tällä uljaalla soturilla ollut suurta arvoa, vaikka hän vaaran aikana kyllä oli ollut suuri, ja lopuksi meidän täytyi lähteä Suomesta.
Mutta minä saan lohdutusta siitä toivosta, että tuolla ylhäällä on toisin, ja ikävöin hänen luoksensa, joka antaa ijankaikkisen rauhan. Mutta sinä jäät vielä tänne, ja mitä lapsesta tulee? Rouva puristi lasta rintaansa vasten: Hänestä tulee mitä Suomesta tulee, eikä sitä voi kukaan ennustaa. Vai kuolemaanko toinen menisi niinkuin toinenkin? Ei, huusi Löfving, Jumala ei meitä ylenanna!
Kun kenraali sai tietää, että minä oman henkeni uhalla olin nostanut hänen kuolleen poikansa, tahtoi hän minua palkita, ja lopulta hän otti minut kasvatuspojakseen. Siis olette kasvatettu Venäjällä? kysyi Löfving. Ainoastaan kuudentoista vanhaksi. Kasvatusisäni oli synnyltään saksalainen ja palasi rauhan jälkeen Mainziin. Siellä sain sen kasvatuksen, joka teki minut mieheksi.
Löfving huomasi sekä Attilan piirteissä että hänen sydämmessäänkin syvää tuskaa ja vastasi vienosti: Kun minä sinä yönä aukasin mökkini oven, en vielä aavistanut mitään. Tulin auttamaan ja varoittamaan, mutta se mitä silloin näin, kun isänne ja äitinne suojelivat luonansa maan vihollisia, sai vereni hyytymään, ja rohkeasti ammuin mitä minulle maailmassa oli kalliinta.
Vangittu! toistivat Ring ja Segebaden hämmästyneinä katsellen Buddenbrockia. Tämä kalpeni. En tiedä, jatkoi Löfving viattomasti, mutta niin se muukalainen kertoi. Se tapahtui rannalla, jossa eräs upseeri muutamien rakuunain johtajana veti käskykirjeen esiin ja vaati everstin miekkaa. Ensin eversti Lagercrantz ei tahtonut antaa sitä, mutta antoi sitten kuitenkin.
Löfving veteli ääneti muutamia savuja. Näytti siltä kuin olisi hän niillä tahtonut saada vaikenemaan ne tunteet, jotka uhkasivat taas murtaa salpojansa.