United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hän näki Attilan pitävän Marian kättä, ärjäsi hän sotamiehille: Tuo nainen tuolla ei ymmärrä lopettaa eikä hävetä! Siltä näyttää, hohotti raaka ääni, ja Martti jatkoi: Jos Suomen naiset niin helposti tulevat venäläisten herrojen ystäviksi, niin tiedämme kyllä minkä arvoinen heidän ylpeytensä on. Maria asettui suorana Martin eteen ja katseli häntä äänettömällä ylevyydellä.
Niin on aina laita: tyhmä huhu ei lavertele siitä, mitä on tehty, vaan siitä, mikä ei ole onnistunut, mikä on laiminlyöty. Attilan hävitysretki, "Walther von Habenichts'in" ristiretki, Sicilian verimessu, 30 vuotinen sota: paljasta syntiä ja kurjuutta kaikkityyni; ei mitään työtä, ainoastaan työn esteitä ja sortamista.
Onhan se kauhea onnettomuus ja häpeä, jos Maria nyt unohtaa koko entisyytensä ja kiinnittää sydämmensä viholliseen. Attilan lähdettyä yritti Maria itse soittaa, johon hän lapsuudestansa saakka oli harjaantunut, mutta siitä vaan ei tullut mitään; hän nousi ja lähti huoneeseensa. Kapteeninrouva päätti mennä tapaamaan häntä.
Heti tämän lähetystön lähdettyä matkalleen oli Itä-Rooman hovissa koetettu rahalahjalla taivuttaa erästä Attilan lähettilästä salaa murhaamaan kuningasta, mutta hän palattuaan hallitsijansa luo ilmoittikin tuon vehkeen ja antoi myöskin täyden rahakukkaron, jonka oli saanut.
Tahdoin nähdä teitä, mutta meidän täytyy erota. En kuulu enään tänne. Minun täytyy lähteä. Sen kyllä näkee, ilkkui Martti. Olet meille liian komea ja liian järkevä. Teet mulle vääryyttä, sillä samalla oikeudella kuin sinä kannat värejäsi, kannan minä omiani. Attilan kylmä tyyneys ärsytti Marttia vielä enemmän, ja hän jatkoi pilkaten: Viisas kana munii joskus nokkosiin.
Kolmen vuoden kuluttua Ricimerin kuolemasta puettiin keisarilliseen purpuraan nuori Romulus Augustulus, erään ylimyksen poika, joka muinoin oli ollut Attilan seuralaisia.
Atrioillansa kuuli hän mielellään laulua ja leikkiä, mutta pysyi itse aina vakavasti ääneti. Sotaretkillään toimi hän hirvittävästi; mielellään hän sanoikin itseään "Jumalan vitsaksi", ja yleiseksi puheenparreksi tuli, että mihin Attilan hevonen polki kaviollaan, siihen ei enää kasvanut mitään ruohoa. Viekkaudella ja väkivallalla pääsi hän hajallisten hunnilaisheimojen herraksi.
He olivat hävittäneet mahdottoman suuret alat Europan kukoistavimpia maita, niin ett'ei siellä enää löytynyt kaupunkia, tuskinpa kylääkään jäljellä; joku aika sitten olivat he haudanneet rajuluontoisen kuninkaansa, Attilan, erään virran pohjaan.
Löfving oli kohottanut käsivartensa syöstäksensä saarnaajaa tieltään, mutta Attilan viime sanat pidättivät häntä ja hän jäi seisomaan. Attila jatkoi: Mitä olisikaan tullut Jerusalemista, jos se olisi totellut kutsuvaa ääntä, joka tarjosi ijankaikkista elämää. Pimeydestä ja synnistä olisi Davidin kaupunki voinut rauhassa kasvaa säteileväksi auringoksi, jonka valo olisi levinnyt koko maailmaan.
Löfving, joka vaivoin oli voinut hillitä itsensä tukkimasta Attilan suuta, oli synkistynyt yhä, mutta nuorukaisten sanoista hän taas muuttui iloiseksi, ja hän puhui pojallensa: Pysyn siinä mitä jo lausuin: sinä saarnaat sutena lammasnahoissa, ja se, joka kuuntelee puolitotuuksia, ei tiedä koskaan missä raja on, sillä niin totta kuin Jumala on olemassa, niin totta on olemassa elävä saatanakin.