United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ystäväni, onko hän majuri von Tellheimin palveluksessa? Olen. Missä on hänen herransa? Ei täällä. Mutta hän tietää, mistä majuri on löydettävissä? Tiedän. Eikö hän tahtoisi nyt heti noutaa majuria tänne? En. Hän tekisi siinä minulle mieliksi Kas vain! Ja herralleen palveluksen Tokkopahan. Mistä hän sen päättää? Olettehan te sitä vierasta herrasväkeä, joka tänä aamuna lähetti hänelle terveisensä?
Silloin silmäilivät he salaa nuorta kenraali Hammer'ia, joka ylpeästi korotti itsensä eikä ollut huolivanansa aatelisten herrojen naurettavista epäluuloista. Kovasti toki häntä harmitti, kun hyviä avujansa niin unohdettiin, ainoastaan sen tähden ett'ei kätkyestä ollut saanut tuota vähäistä sanaa "von" nimensä eteen.
"Ah, siitäpä siis tuo raitis ääni... Se maalaisilma, niin maalaisilma!... Teidän Korkeutenne, tässäpä vasta olisi jotakin uutta tarjottavana hovilaulajaisiimme " "Mikä ajatus, herra von Wismar!" keskeytti häntä hovineiti. "Eihän toki neiti von Sassen tahtone kilpailla hoviteaterimme oivallisen laulajattaren kanssa siinä suhteessa olisi minun häntä sääli!"
Roosa kiiruhti sinne ja palasi heti ilmoittamaan, että vanha herra Henrikki von Spangenberg oli siellä ja halusi tulla Martti mestarin puheille. "Onpahan tämä ilta oikein onnen ilta, kun vanhin kelpo tilaaja poikkeaa luokseni. Varmaankin uusia tilauksia, uutta työtä." Ja niin sanoen riensi hän niin nopeasti, kuin vaan voi, tervetullutta vierasta vastaan ottamaan.
VON ST
»Ja toivotte siis, että teidät tunnustetaan tuoksi kuolleeksi lähettilääksi?» »Luulen sen toiveen kyllin selvästi ilmaisseeni.» »No hyvä sittenpä myöskin tiedätte, millä asialla mainittu lähettiläs liikkui.» »Tietysti.» »Pyydän sen ilmottamaan.» »Oli julistettu kehotus, että ne ilmottautuisivat, ketkä vapaaehtoisesti tahtoivat viedä kenraali von Kleistille erään määräyksen.
"Se voi olla mahdollista", sanoi Swart, "mutta kuka on sitten tuo toinen tuolla?" "Se on kreivi Bülow-Dennewits", ilmoitti sotamies. "Mikä mies se olisi?" sanoi Witt. "Ei, se on majuri von Voss Grabowista, se on aivan hänen näköisensä. Häntä en minä unhoita niin kauvan kuin minä elän. Se oli mies, joka osasi olla hyvä kaikkia kohtaan, hän sanoi aina meitä lapsikseen".
Luullakseni minä olisin tyytyväinen jos vaan saisin kuunnella yhtä semmoista jälleen! Käske T:ri Lutherin olla varoillaan; mutta jos hän tulee Mainziin, kyllä minä aion kuunnella häntä." Mitä hyvää Johan von Weselin sanoissa oli, se ei siis ole hukkunut, vaikka hänen kirjansa poltettiin. Elsan kertomus. Wittenbergissä, Heinäkuun 13 p. 1520.
Luulen, että suuri koulumies von Kothen kääntyisi haudassaan tämän kuultuaan, sanoi hän ja hirnahti niin kuin hänen tapansa oli aina silloin, kun oli oikein hyvällä tuulella.
Näin lausuin Brask nyt tähtäsi pyssyllään; ja pensaan taakse huomasi äkkiään von Konow miehen kaatuvan parrakkaan, noin kaksikymment' askelta heistä vaan. "Vai tuonko luoti vinkasi korvissain, kun äsken sulta, ystävä, tuustin sain? Kas sepä miehen työt' oli kerrassaan, sen tuskin unhotan minä milloinkaan."