United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pentti kurkisti ikkunasta, eikö odotettuja näkyisi, viittasi kädellään, että tuolla ne tulevat, sitten virkkoi: Kertovat, jotka ovat nähneet majuria viime aikoina, että hän on hyvin kyllästynyt elämään. Taitaa entisten pahojen tekojen muisto painaa. Tokko tehnee mieli lisäämään painoa. Ja kun on noitakalukin poissa... Ulkoa kuului iloisia ääniä. Nyt ne olivat kotona kaikki.
Muista ettet saa tulla meille ja että sinun pitää varoa majuria! Sitten hän läksi nopein askelin kulkemaan hovia kohti. Mönninselältä ja Lieksanjoesta kohosi usva. Se levisi yli niemen ja metsän. Se kietoi vaippaansa pellon ensimäiset kuhilaat ja niityn viimeiset ruot. Se teki tavallista aikaisemmin lopun päivästä.
Tullut ei ollut kukaan muu kuin ensimäinen sanomantuoja Harmaalasta. «Ettekö majuria tavannut tiellä?« kysyi Anna vavisten. «En«. «Onko maisteri Johannes Harmaalassa?« kysyi hän sitten hiljaisella äänellä. «Eilen hän saarnasi, ehtoopäivällä tuli hän Harmaalaan yksin, sittemmin lähti hän sieltä, ennenkuin herrasväki oli palannut Louhensaarelta«. «Puhuiko hän mitään silloin?«
Kun venäläiset viranomaiset saivat tietää että Löfving oli vangittu valtiorikollisena, ei tyydyttykään hänen vapaaehtoisesti vannomaansa valaan, vaan täytyi hänen uudestaan alistua vangitsemiseen, kunnes saatiin kirjeillä ja selityksillä selville, että hänet voitiin vapauttaa. Nyt oli hän vihdoin oma herransa, ja nyt oli toteutettavissa hänen rakkain toivonsa käydä majuria tervehtimässä.
Mutta sitä ennen tahtoi hän vielä kerran tavata majuria sanoaksensa jäähyväiset.
Mennä naimisiin Tillingin kanssa! Mitä ajattelet? Sehän olisi oikea perheonnettomuus. Silloin tahtoisin melkein mieluimmin mutta, totisesti puhuen, ei suinkaan sinulla ole sellaisia aikeita? Mitä sinulla olisi sitä vastaan? Sinähän olet juuri ehdotellut minulle yhtä luutnanttia, yhtä kapteenia ja yhtä majuria, Tilling on everstiluutnantti. Niin, sepä juuri pahin.
Tiellä jo olivat Anna ja Maria vironneet vähitellen. He tunsivat, että heitä kannettiin, vaan kuka heitä kantoi ja niihin, sitä eivät he tienneet; heistä oli kaikki kuin kolkkoa unelmaa vaan. Vasta silloin, kun vieras heidät maahan laski ja syksyiselle kylmälle maalle levitti lavean päällystakkinsa, tointuivat naiset. He eivät pelastajaa muistaneet, he muistivat, he huusivat majuria.
Hän elää muistoissaan, ja jos hän väliin unhottaisikin kuolleen ylkänsä, palaavat hänen ajatuksensa kumminkin aina häneen... Maria on onnellinen, minä olen onnellinen. Mutta sinä, miten on sinun onnesi laita? Ala salaa minulta mitään; sinä tiedät, että sinä puhut hellälle isälle«. «Minä olen onnellinen«, vastasi Anna, ja hänen silmissään välkkyi kirkas kyynele, kun hän majuria katseli.
Jyrki asetti kaksi oluthaarikkaa pöydälle ja loi samalla pikaisen katseen vieraaseen. Tuo katse toi Tuomaan mieleen hän ei osannut tehdä itselleen selkoa, minkätähden Inkerin sanat: »sinun pitää varoa majuria». Ja hän päätti olla varuillaan. Majuri tarttui toiseen oluthaarikkaan ja käski Tuomaan ryyppäämään toisesta. Minua ei janota.
Lapsi oli nukkunut äidin syliin, ja tämä kietoi lämpöisen vaippansa hänen ympärilleen, sillä ilma tuntui jo viileältä. Kapteeni istui eteenpäin kumartuneena, kädet polvillaan ja piirsi kuvioita santaan, kenties ollakseen häiritsemättä majuria, joka silmät ummessa nojautui selkälautaa vastaan. Hetken kuluttua Sprengtport avasi silmänsä.