Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Kun kuormat olivat vietävinä muutaman virran poikki lotjalla, olivat meikäläiset kuin haukat Hovilan renkien niskassa; kuormat siepattiin, ja nyt ne ovat taas täällä." "Hyvä työ!" kiitti rovasti. "Nepä uljaita miehiä!" "Ja nyt", jatkoi Yrjö, "nyt odottavat meikäläiset majuria tulevaksi, niinkuin huhu on kertonut.
Ei kukaan ollut nähnyt majuria eikä hänen seuralaistaan tuona kauheana yönä. Otaksuttiin sentähden, että he olivat saaneet surmansa liekeissä. Kohta saatiin kumminkin kuulla majurin olevan elossa. Tulipalon synnyttämässä sekasorrossa oli hänen onnistunut päästä pakoon. Mutta kansa piti häntä noiduttuna, tulenkestävänä.
Martti silmäili majuria rukoilevasti, mutta tämä vastasi vakavasti: Sinä puhut paljasta pahaa päälliköistä, eikä todistuksena ole kuin tyhjät sanat. Kaiketi sinä siis olet nähnyt paljon huonoa ja petollista upseeristossamme, semminkin minussa, sillä toisin tätä ei voi selittää, kun sinä kerran olet kasvatettu minun talossani.
"Tunnen, herra kersantti, pahoin asiani, kun majuri on tullut pahain kielten kautta siihen luuloon, että olisin tahtonut teitä murhata, joka kuitenkaan ei koskaan ole ollut aikeeni. Olkaa siis hyvä ja rukoilkaa majuria minun puolestani poistamaan epäluulonsa, kyllä majuri teitä uskoo ja päästää minun vapaaksi, jos paranen tästä syyttömästä taudistani", katkeroi Jussi.
Puhukaa suunne puhtaaksi vain! 'No', sanoi minä, 'me tahdoimme nyt vain tulla tervehtimään herra majuria. 'Sepä kauniisti teiltä', sanoi hän ja nauroi, 'se huvittaa minua.» »Miksi hän nauroi?» kysyi Swart. »Miksi hän nauroi», sanoi Witt. »Eikö hänellä ollut lupa nauraa niin paljon kuin häntä vain halutti? Olihan hän meidän päällikkömme; kukas häntä voi kieltää nauramasta?
Gammelbackan kartanossa tehtiin hiljaisuudessa valmistuksia talvea varten, ja jokainen palvelija teki parastansa miellyttääksensä sairaana kotiutunutta majuria ja voidaksensa suoriutua talon emännän edessä, kun hän palaa Ruotsista. Aamu oli ollut päiväpaisteinen mutta tuulinen; puolenpäivän jälkeen ilma tyyntyi, ja ilta näytti rupeavan kauniiksi.
Ken meistä palaa armeijaan, se ammutaan. Ei toki jos minä takaan teidän puolestanne, ja sinun puolestasi voin luvata, vai kuinka? Voitte, niin totta kuin Jumala elää. Mutta ette myös saa minua kirota. Mikä tässä auttaa muu kuin anteeksi antaminen. Mutta, jatkoi kapteeni osoittaen majuria, tässä on sulla vielä lasku suorittamatta.
Niin kulki hiljainen rakastavainen Leonore muuttuneen sisarensa vieressä. Henrik näkyi siihen aikaan vaikuttavan erittäin terveellisesti koko perheesen ja näytti saaneen takaisin koko entisen herttaisen iloisuutensa, voidakseen sillä haihduttaa kodista kaikki häiritsevät vaikuttimet. Hän seurasi entistä enemmän omaisiaan ulos maailmaan ja tarkasteli ahkeraan siskoaan ja majuria.
Hän pyysi majuria astumaan alas kiveltä, sillä hän väitti vihollisen yhdellä tykillään tähtäävän juuri häntä. Majuri tottelikin, mutta nousi hetkisen kuluttua uudelleen kivelle ja kädellä silmiään varjostaen tähysti joen taakse. Silloin tulla viuhahti kanuunankuula, riuhtaisten majurin vatsan kohdalta melkein poikki sekä surmaten kaksi kiven takana seisovaa sotamiestä.
Muutamaan kuukauteen ei kuulunut mitään rauhattomuuksia. Näytti siltä, kuin koston tuumat olisivat rauenneet tyhjään. Ei kukaan hätyyttänyt majuria, kun hän syksympänä matkusti Kajaanin puoleen. Siellä, Sotkamossa, Nuasjärven rannalla, Turunkorvan talossa asui hänen perheensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät