Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Näihin ajatuksiin vaipuneena istui Eevi vielä, kun Heikki sateesta märkänä astui sisään. »Päivää, Eevi!» »Päivää! Mistä sinä noin märkänä tulet?» »Sairaan luota», Heikki ravisteli sadetta vaatteistaan. »Onpa hauskaa päästä muijansa luokse suojaan syystuulilta.» »Missäpä niiltä suojassa olisi?» »Niin, missäpä, ellei kotilieden luona!» »Tällä paikkakunnalla ei kodista voi puhua.»
Hän oli iloinen ja suruton kuin lapsi, kodista lähteissänsä, mutta nyt hän tiesi mitä oli kaipaus; kaikki ei ollut enää niin täydellistä kuin ennen. Syvällä hänen sydämmessään oli tallennettuna kuva, jonka jalo ja vakava muoto häntä ihastutti. Hänen näin ajatellessaan oli koppa, johon hän kukkia poimi, tullut täyteen, ja hän läksi pois puutarhasta Koivumäelle päin.
Olle vei heidät kahteen kauniisen, uusilla huonekaluilla varustettuun kamariin. Sitte lähestyi hän kolmatta ja ottaen kiinni Elsan kädestä, sanoi hän pehmeällä äänellä: Pitääkö Elsa tästä vähäisestä kodista? Niin Olle, täällä sinun on hyvä olla. Ei minun, vaan sinun. Tämä on se morsiuslahja jonka minä sinulle annan. Ota se muistoksi Ollelta.
"Ei kotipuoleen, mutta yhä kauwemmas kodista. Minä en woi täällä ... olen liiaksi paljon awannut sydäntäni ja ilmoittanut itsestäni. Minä pelkään, että saawat tiedon. Poikkesin tänne, sillä en woinut lähteä teille hywästiä sanomatta...
Uumoilin, että jos te olisitte saaneet tästä isänne kodista jotakin periä ja siinä tapauksessa kirjoittaneet tuohon paperiin, mikä mahdollisesti on teiltä unohtunut.
Niin, rakkaani, lähden hänen luokseen ja sanon hänelle: Vinitius, hän on kuninkaan tytär ja kuuluisan Auluksen rakas lapsi; jos rakastat häntä, niin palauta hänet Auluksen taloon ja vie hänet vaimonasi hänen vanhempiensa kodista." "Menen lygiläisten luo," virkkoi tyttö niin hiljaa, että Acte tuskin saattoi kuulla hänen sanansa.
Oliko tuo jalo impi lähtevä isänsä kultaisesta kodista tullakseen vieraasen, tuntemattomaan maahan? Pellervoisen lähestyessä pysähdytti Päivätär rukkinsa, pudisti keltaiset kiharat otsaltaan ja silmäeli oudoksuen nuorukaista.
En suinkaan! kävi hän sanoiksi, ja hänen äänessään oli ankara, terävä sointu. Niin helposti ei ole vahinko korvattu. Nyt ei ole puhe mielivaltaisesta menettelemisestä vaimon ja hänen omaisuutensa kanssa, aivan kuin hän olisi vaan järjetön kotieläin, ei ole puhe hävitetystä kodista, leivättömästä perheestä.
Mutta onhan minulla sentään nyt katto pääni päällä, kiitos olkoon teidän hyvyytenne. Hän kumarsi hiukan päätään kiitokseksi. Paavo Kontio vastasi samalla tapaa. Tuliko poltti kartanon? kysyi hän hetken perästä omituisesti hymähtäen. Talo on kyllä paikoillaan, virkahti etäisellä, uneksivalla äänellä Sinikka-rouva. Mutta minä puhuin kodista. Sitä ei minulla ole enää.
"Yksityisen persoonallisen tunnon vähentyminen, tuo tietämätön oman olemisensa sulattaminen muiden olemisen kanssa, joka kuuluu kotiin ja avioliittoon." "Minulla ei ole mitään kotia, mutta kyllä avioliittoa vastaan." "Olkaa vakuutettu siitä että ei ole mitään kotia miehelle, missä ei ole yhtään vaimoa." "Kauniisti sanottu. Siinä tapauksessa minä luovun kodista."
Päivän Sana
Muut Etsivät