United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän pysähtyi, vaikeni muutaman minuutin, antoi päänsä vaipua ja peittäessään kasvonsa käsillään, itki hän niin, että sydäntäni vihloi. Sellaista pitkitystä en ollut lainkaan odottanut. "Nastjenka!" aloin arkatuntoisesti, "Nastjenka, älkää, Jumalan tähden, noin itkekö! Kuinka voitte te tietää...? Ehk'ei hän vielä ole täällä?" "Hän on täällä!" vakuutti Nastjenka. "Hän on täällä, minä tiedän sen.
Minä olen koettanut kääntää sydäntäni sinusta onnistumatta; minä olen tahtonut kuolla, ja olen jäänyt eloon. Elää ja rakastaa sinua, hyvä, jalo lapseni minä näen nyt, minusta on se aivan sama asia". Valtiolliset seikat, joita hän ennen oli innolla seurannut, eivät häntä enää viehättäneet.
Minä painan pääsi povelleni, lämmitän sydäntäsi omaa sydäntäni vasten; ja Ranskassa, mistä menet etsimään rikkautta ja ylhäisyyttä, palvelen sinua orjanasi.
Mutta itse rakennus näytti rappeutuneelta. Ei minkäänlaista tietä vienyt sinne. Savua ei noussut piipuista eikä merkkiäkään puutarhasta näkynyt. Sydäntäni ahdisti. »Tuoko!» huudahdin. Naisen kasvoilla kuvastui katkera viha. »Siinä on Shawsin kartano», puhkesi hän puhumaan. »Verellä sitä on rakennettu, veri keskeytti sen rakennuksen ja veri on sille turmion tuottava.
Lohduttaakseni itseäni muistelin sedän usein minulle kertomia sanoja; minä olin elämäni kesässä, se oli tulisen taistelun aika, ja minun täytyi rohkeasti tehdä velvollisuuteni, jos tahdoin saada rauhallisen ja satorikkaan syksyn. Mutta nämä järkisyyt tekivät minut vielä toivottamammaksi; minulle onnesta puhumaan saapunut kirje poltti sydäntäni, joka kapinallisesti nousi sodan hulluutta vastaan.
Minä, epäilevä, syntinen noviisi Erfurtin Augustinin-luostarissa, joka, vuosikaudet vastustettuani, vihdoin olen antanut ruumiini luostarille, mutta jolla ei ole enemmän voimaa kuin ennen antaa sydäntäni Jumalalle! Kuitenkin minä olen pyhässä laivassa; epäilemättä kaikki muutkin minulle tulevat. Mutta saavatko kaikki munkit taistella tällä tavalla?
Sydäntäni koski, kun näin näitten molempien lähtevän yhdessä kylän katua alas, näitten molempien, joitten nuoruuden tunnottomat lait ja inhimillinen heikkous olivat hävittäneet.
SOFIA: Niin, niin, lapseni, minun sydäntäni kouristaa, kun ajattelen teitä kahta. Kuinka toisin on kaikki käynyt! LISBETA: Ja kuitenkin luulit voivasi edeltäpäin laskea kaikki. Sinä tiesit jo nimenkin: Rosencröell. Rosencröell! SOFIA: Niinpä niin Rosencröell! Ei kaikki ole vielä menetetty. LISBETA: Minä en jaksa toivoa enää.
"Kyllä; mutta silla välin kuin minä odotan voimieni palaamista, suru kalvaa sydäntäni ja minä käyn heikommaksi. Ruumiin on vaikea tointua, kun sielu sairastaa." Näin heidän oli tapa puhua. Cineas huomasi, ettei hän voinut toista lohduttaa. Hän näki, että filosofia oli muutamia valituita varten, ja mikä enempi oli, ainoastaan silloin, kun he olivat terveinä taikka onnellisina.
Minulla oli paljon työtä ja monta huolta, mutta samoista syistä pidin niitä takanani. Minä en suinkaan nyt ole varma, että tein oikein siinä, mutta minä tein niin vaimo-lapsukaiseni tähden. Minä tutkin sydäntäni ja uskon sen salaisuudet, sitä myöden kuin tunnen ne, ilman mitään epäilystä tälle paperille.