United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Keisari Napoleon "hänen kaksoisveljensä", niinkuin hän leikillisesti virkkoi yhteistä syntymäpäivää muistellessaan oli kohonnut nopeammin inhimillisen suuruuden kukkuloille ja vielä nopeammin kukistunut siitä, jotavastoin välskärin elämä oli heilurin tavalla tasaisesti ja säännöllisesti siirtynyt siitä onnesta, jota ei kukaan kadehdi, niihin vastoinkäymisiin, jotka eivät koskaan kukista!
Minä olen nainen ja arvostelen miehiä heidän suhteessaan naisiin. Minä vapisisin sen vaimon onnesta, joka yhdistäisi kohtalonsa Kenelm Chillinglyn kohtaloon." "Rakas ystäväni, en ymmärrä teitä tänään." "Tarkoitukseni ei ollutkaan olla näin juhlallinen, armaani. Yhdentekevähän meille on kenen Mr Chillingly nai tahi ei nai.
Nyt olimme hetken ääneti, ja sydämmessäni minä kunnioitin tuota isää, joka näin ymmärsi huolta pitää niitten lasten onnesta, jotka hänelle oli suotu.
Hänenkään sydämensä ei pitkiin aikoihin ollut tahtonut suostua Lygian kuolemaan, mutta kun vankilan muurien taakse joka päivä tunki huhuja siitä, mitä amfiteattereissa ja puutarhoissa tapahtui, kun kuolema näytti olevan kaikkien kristittyjen välttämätön kohtalo ja samalla niin suuri onni, että se voitti kaikkien kuolevaisten käsitykset onnesta, ei hän enää lopulta uskaltanut rukoilla Kristusta eikä kieltää Lygialta sitä onnea tai siirtää sitä epämääräiseen tulevaisuuteen.
Nuorukainen tunsi selittämätöntä iloa, niinkuin hän olisi voittanut suuren voiton itsensä yli. Tytön lämmin hengitys huokui kuin kesäinen päiväpaiste hennon paidanrinnan läpi ja hän silitteli onnesta hymyillen tytön ruskeita suortuvia.
Hän olisi ollut niin onnellinen, niin äärettömän onnellinen riisuessaan itseään makuulle, ei olisi raatsinut koko yönä nukkua pelkästä onnesta ja aamulla vielä olisi laululla ihmiset herättänyt.
Hänen kosteat silmänsä ja haaveksiva katseensa näyttivät sanovan: "Katsokaa nyt enkö ollut oikeassa; ei ole sitä ihmistä, jota hänen sävelensä eivät tenhoaisi." Hjortin perheelle tämä oli juhlahetki; Lisbet ja Tulla olivat pakahtua onnesta, he vuoroon punastuivat, vuoroon kalpenivat, ja kun Doran sävelet täyttivät salin, värisivät he ihastuksesta.
Yksin tahdon poistua rakkauteni kanssa, sillä rakkauteni on kuolema minä tahdon rakastaa sinua niin syvästi, että iloitsen toisen helmassa nauttimastasi onnesta... Tiedätkö, Lodoiska, että suurin ja puhtain rakkaus on se, joka ei mitään muuta pyydä kuin sen onnea, jota rakastaa? Ruhtinatar hypähti ylenkatseellisesti seisoalleen.
Niin, Fredrika Bremer on todellakin Ruotsin kaikkein isän-maallisin kirjailiatar; Ruotsia, sen luontoa, kansaa ja kaikkea, mitä siellä jaloa, ihanaa ja hyvää löytyi, hän tulisimmalla rakkaudella suosi ja kohteli, hän uneksi sen onnesta ja teki työtä sen hyväksi.
Pitkät, hallavat hopeahunnut päällä pellon päilyy, päällä keltaisen maan ja metsän, puiden oksilla häilyy. Tuosta tiedän, on päivä noussut; nostan itseniki, istun hiljaa ikävöiden ikkunata liki. Näen ma maantien, maan ja metsän, punaisen virstapylvään, näen ma pitkät piilipuut ja aamunkoiton ylvään. Näen ma elon ees ja taaksi ah, mua värisyttää! Tuska onnesta ollehesta sydäntä sykerryttää.