United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vähää ennen Franskalaisten tuloa pääkaupunkiin oli hänen herrasväkensä paennut Stettiniin ja taivas ties minne. Fredrika oli minun tähteni ollut tuskallisessa epätiedossa. Vihdoin oli hän saanut äidiltänsä kirjeen, jossa äiti käskee häntä lähtemään pois Berlinistä ja tulemaan hänen luokseen.
"Tänne ei mene yhtäkään tietä ja heillä kyllä on tärkeämpiä asioita ajatella, kuin meitä häiritseminen". "Niin", sanoi Fredrika, "heillä ei suinkaan ole paljon aikaa, kun tulevat ajetuiksi jälleen kotiin Venäjälle". "Hm", virkkoi Paavo: "Alku työn kaunistaa, Lopussa kiitos seisoo".
Z. Topelius, joka oli Runebergillä täyshoidossa, kertoo tästä Strömborgin muistiinpanoissa: "Rouva Fredrika Runeberg oli 27 vuoden ijässä kalpea nuori rouva, jolla oli kauniit, sielukkaat silmät ja pitkä tumma tukka arkioloissa koruttomasti käännetty ylöspäin korvien kohdalta, samaten kuin vanhuuden päivinäkin.
Fredrika yksinään uskalsi nostaa silmänsä ja katseli Nefnef'iä omituisella nenitteleväisyydellä, jota tämän uhkaavat silmäykset eivät voineet kukistaa. "Kah, majuri Nefnef", lausui hän viimein, "minä luulen, että te olette kiukkuisen näköinen. Oletteko meihin vihastunut?" "Kohteliaisuuteeni olisi sopinut vastata kohteliaisuudella", sanoi Nefnef.
Fredrika oli sittenkin ollut oikeassa, huudahtaessaan ennustavan henkensä voimassa jäähyväishetkenä: "Ferdinand, me emme enää milloinkaan näe toisiamme!" Kuinka kauheasti olivat asiat muutamassa päivässä muuttuneet!
Fredrika tarttui tavallisuuden mukaan Paavon käteen ja molemmat vanhemmat tytöt taluttivat äitiä. Sillalla kohtasi heitä pastori Cygneus. Hän oli sill'aikaa käynyt rovastin luona kaupungissa. Nyt yhtyi hän pakenevain naisten seuraan ja rehellinen Paavo otti hänet vastaan sydämellisellä kädenpudistuksella.
Oli avioliitossa vuodesta 1786 asti *Johanna Barbara Petersénin* kanssa, joka oli syntynyt 1769 ja kuoli 1845 ja oli vuorineuvos, tehtaanisäntä Jon Adam Petersénin, Björkbodasta, ja hänen puolisonsa Fredrika Wittfoothin tytär.
Mutta hänen hengentuotteidensa kokonaisvaikutus on kuitenkin sellainen, että lukija huomaa Fredrika Runebergillä olevan aivan omintakeisen tyylin, joka on niin runollinen, voimakas ja elävän havainnollinen, että meidän maamme harvoissa naiskirjailijoissa lienee tuskin ainoatakaan, joka tässä kohden voisi vetää hänelle vertoja.
Sanomattakin on selvä, sanoin minä, ett'en minä astu seurakuntaani, olematta nainut mies. Kuinkapa saattaisinkaan virkatoimeni ensi päivinä ottaa päälleni pienen taloutemme maalliset huolet ja järjestyspuuhat? Miss'on minun työhuoneeni? Miss'on meidän asuinhuoneemme? Sinun pitää näyttää minulle kaikki tuo, Fredrika. Sinä olet tuosta vieraasta talosta tekevä lämpöisen kodin.
Kirjeet, jotka enimmäkseen ovat ranskankielisiä luovat hauskan kuvan siitä iloisesta nuoruuden elämästä, jota Fredrika siihen aikaan vietti.