"Kuka tuota olisi uskonut pari eli kolme vuotta sitten, että Risto Rytkönen on paras äksiiseissä, kuten korpraali aina sanoi", puhelivat kumppanit. Majurikin oli erinomattain tyytyväinen Ristoon. Paitsi tavallisia sotatemppuja oli majuri väliaikoina erityisesti opettanut Ristolle sotajärjestelemisen alkeita.

»Sen voitte, herra kenraali, henkivalallanne vakuuttaa», vastasi kunnon majuri, suun täydeltä pureskellen; »sillä Argylen markiisin homeinen leipä ja pilaantunut vesi ovat yhä vielä muistissani.

Ei kestänyt kauan ennenkuin majuri R * säännönmukaisesti anoi Eevaa omaksensa. Eevan vanhemmat olivat varustauneet siihen ja päättäneet miten oli meneteltävä silloin kuin se tapahtuisi.

Sinne oli saapunut jo kaikki, useampi repalaisissa vaatteissa ja avojaloin ja eväskontissa petäjä- eli olkileipää, jota kohtaa Risto hyvin kummasteli. Kaikki sotapalvelukseen saapuneitten nimet kirjoitti "komisarjus" kirjaan, jossa toimessa myös majuri oli läsnä. Kun Riston vuoro tuli, kysyi komisarjus: "Mikä on nimesi?" Risto Rytkönen, vastasi Risto.

Kun Johannes seuraavana päivänä lähti majuri sen luo, käski äiti hänen kohta tulla kotia ja tuoda muassaan kaikki, mitä majuri tahi Maria antaisi. Mutta jos Johanneksen onni eilen oli ollut odottamaton, niin oli se nyt odotettuna mennyt. Majurin taloon tultuansa sai hän kuulla sekä isännän että neidin lähteneen vieraisille.

Mitä se sinuun koskee? Tuomas. Kas, se on sillä tavalla, että majuri lupasi minulle vahtimestarin paikan raittiusyhdistyksessä, jossa hän itse on puheenjohtajana. Minusta näyttää, että me siten sovimme oikein hyvin yhteen. Brita. Viina-mamselli ja raittiusvahtimestari, kas sepä vasta kaunis pari... Ei pidä narrata minua, se on synti! Tuomas.

Tildan äidinpuolelta tuleva perintö ei ole pieni sekään ja isä jättää myöskin jälkeensä pienen omaisuuden, jos hän vaan ei ole tyhmä ja pane kaikkia varojansa viinayrityksiin. Minä tahtoisin mielelläni, niinkuin hyvä ystävä talossa, antaa sen neuvon majurille, ettei majuri kovin paljon uhraisi rahojaan viinaan. Kummellund. Kiitän nöyrimmästi!

Olen ilmoittautunut lähettiläällemme. Vielä tänään pääsen hänen puheilleen. Toivottavasti ottaa hän huolehtiakseen minusta. Aika rientää. Sallitteko, herra majuri v. Minä seuraan teitä, armollinen neiti

Hän ikävöi kotiin. Sehän on luonnollista, kun hän on niin kaukana teistä, majuri. On siinä muutakin. Ruotsi on kyllä hänen oikea kotimaansa, mutta sittenkin hän on sekä Boksvikissa että Tukholmassa oppinut tietämään, ettei hän enään kuulu sinne.

Hänen kalpeat kasvonsa olivat saaneet takaisin säihkynsä, kun hän näki Juhanan. "Ahaa", huusi Affleck, "tuossa varmaan on morsian. No, Nevalainen, Herran nimessä, ota neitonen haltuusi." "Miten voin teitä palkita?" sanoi Juhana liikutettuna. "Minä olen jo palkittu", vastasi majuri puoleksi katkerasti, puoleksi alakuloisesti.