United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Ei siitä pelkoa, korkea herra», vastasi Dalgetty. »Nuo vuorelaisnulikat, hamasta siitä hetkestä, kun munankuoresta ilmoille pujahtavat » »Hyvä on», keskeytti Montrose. »Se poika saa olla panttina iso-isänsä uskollisuudesta, ja jos tämä käyttäytyy uskollisesti, niin minä palkinnoksi pidän huolta lapsen onnesta. Ja nyt, majuri Dalgetty, annan teille luvan täksi yötä poistua täältä.
Linnan komentaja, majuri Dunkan, oli lähettänyt tämän sotalähetyksen päästämään pois entisen vahtijoukon ja asettumaan sen sijaan; matka tehtiin Jasper Lännen Myrskypilvi nimisellä aluksella.
»Kunniallista vankeutta, herra Duncan», huusi majuri Dalgetty, kun hän näki tämän herran, jonka vieraana hän oli äsken ollut, pitävän puoliansa useampia vuorelaisia vastaan. Ja vahvistaaksensa tarjoustaan hän ratsasti likemmäksi, miekka kohotettuna. Mutta herra Duncan vastasi vain sillä, että laukaisi pistoolin, joka hänellä vielä oli varalla.
Oli noin aamiaisaika, kun majuri Dalgetty, saatuansa Montroselta lähtöluvan, meni hakemaan vanhoja tuttaviansa, kreivi Menteithiä ynnä Mac Aulay veljeksiä, joille hänen teki mieli kertoa kokemansa seikkailut, ja joilta sen sijaan tahtoi kuulla tarkemman selonteon sotaretkestä.
Mutta sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Jokainen sana onnettoman tytön puolustukseksi koski isään yhtä syvästi kuin hänen kamala loppunsakin. Miksi tuota kaunistelua? Mariaa ei tarvinnut puolustaa, hän ei ollut tehnyt sitä, mistä häntä syytettiin. Majuri tunsi tyttärensä ja tiesi että hän oli syytön.
Sillä Menteith, vaikka kyllä sai syvän haavan ja oli kauan vaarallisessa tilassa, säilyi kuitenkin iskun pahimmista seurauksista sillä, että oli majuri Dalgettyn onnellisen neuvon mukaan hääpuvukseen pannut rautahaarniskan päällensä.
«Minä olen sen jo tehnyt«, sanoi Johannes. «Te olette talonpoika!« huusi kreivi yhä enemmän vihastuneena. Kaikki kamarissa olevat kokoontuivat heidän ympärilleen. «Jumal'auta, herrat!« huusi majuri ja hyppäsi kohoksi vihasta. «Minun luonani tämmöistä! Te olette, herra kreivi, häväissyt minun huonettani «.
Sitä kai te majuri ette kuitenkaan tee? keskeytti Löfving melkein rukoillen. En, Löfving hyvä, sitä en tee. Et ole sinä enkä minä pitänyt kotimaata majatalona, josta vihdoin ainiaaksi juoksemme. Siperia opetti minulle, että Suomesta olen tullut ja Suomeen täytyy minun palata.
Täälläkö aijot ottaa vastaan vieraitasi tänäpäivänä?« Nuo sanat kuuli Johannes. Hän nousi; hän otti tuolin käteensä tahtoen lähteä samaa tietä takaisin kuin oli tullutkin. «No, mihin nyt, maisteri?« huusi majuri. «Ette suinkaan tahdo mennä toivottamatta onnea Marialle hänen seitsemäntenätoista vuosipäivänään?« Maria punastui.
Sittenkuin kenraali oli tullut vakuutetuksi, että Sprengtport jaksaisi astua palvelukseen, lupasi hän kaikella varmuudella, että Sprengtport asetetaan Karjalan rakuunain päälliköksi, kun entinen, Brandenburg, oli joutunut sotavangiksi, ja vaikka majuri vielä oli sangen heikko, tahtoi Buddenbrock saada hänet jo seuraavana päivänä mukaansa, kun hän kaikkine väkineen lähti paluumatkalle Haminaan.