Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Risto ja Olli poikkeusivat metsään, vaan koirat eivät päästäneet heitä päkähtämään ja kun koettivat ampua koiria, niin säilyttivät he itsensä viisaasti, puitten taa. Nyt oli hätä käsillä. "Juoksemme aholle niin ehkä aukialla voimme ampua pedot", sanoi Risto.
"Löytyy varmaankin sielun-harhaus samoin kuin näönharhaus," sanoi hän itsekseen. "Otaksutaan että luulettelemme nähneemme kummituksen. Jos emme uskalla katsella näköä emme uskalla koettaa koskea siihen vaan juoksemme takamaisesti tiehemme mitä tapahtuu? Me tulemme kuolinpäiväämme saakka uskomaan ett'ei se harhaus ollutkaan vaan että se oli kummitus ja voimme tulla onnettomiksi koko elinajaksemme.
"Mikä tuo on?" "Kannel soitanko?" Hän näppäilee sitä ja hyrähtää lauluun. Sen silmät katsovat silloin jonnekin kauas aitan ovesta ulos minun ohitseni. Se kuuluu minusta hyvin kauniilta. Meistä tulee yhä paremmat tutut. Hänen nimensä on Johanna. "Lähdetäänkö marjaan?" Me juoksemme maantien poikki tuulimyllymäen taa aholle hakaan. Siellä paistaa päivä niin lämpimästi, että kivet polttaa jalkaan.
Isä on siitä hyvillään, mutta meille lapsille tulee välistä pitkinä talvi-iltoina entisiä aikoja ikävä, ja silloin me juoksemme sirkkoja kuuntelemaan Pekan luo saunaan, jossa hän yhä vielä pärettä polttaen iltojansa viettää. On lauantai-ilta loppupuolella elokuuta.
Siitä puhaltaa tavi ilmaan ja lentää meidän ylitse ränkättäen järvelle päin. Me hätkähdämme juoksemaan ja juoksemme yhtä menoa rinteen ylös, jolloin leipäkannikat kolahtelevat konteissa. Yhtäkkiä on vastassa ulkoaidan veräjä, niin tukeva ja juhlallinen ja ankara koska sen läpi ei ole ennen saatu mennä yksin että tuskin uskallan pudottaa alas veräjäpuun.
»Minä palaan kanssasi niitä poimimaan; kai sinä paikan löydät?» »Kyllä, me juoksemme, niin saavutamme pian nämä muut.» »Aivan niin teemme», sanoi Arvo, ja molemmat lähtivät juoksemaan. Lilli katsoi heidän jälkeensä, ajatellen: »Minkä vuoksi hän meni noita marjoja poimimaan kukahan ne saanee? Meniköhän vain huvittaaksensa Seljaa, vai miten? Ehkä saan minä? Saapa nähdä! »
Pistäkää tupa tuleen! Kun savu sakenee, juoksemme metsään ja asetumme suojaan. Suomalaiset luulevat meidän pakenevan ja lähtevät ajamaan meitä takaa yli kedon, ja silloin he saavat nähdä asiain kääntyvän toisin päin. Tarkastakaa pyssynne lukot ja piit, että ne ovat kunnossa, ja olkaa valmiit!" Tupa oli jo sieltä täältä syttynyt palamaan ja savu sakeni sakenemistaan.
Niin kauan kuin mennään poispäin, se juoksee edellä iloisesti ja häntä kiveränä, vetää minua vimmatusti mukanaan, nuuskii ja tekeepä tehtävänsäkin, mikä minusta sen puolelta on ilmeinen suosionosoitus minua kohtaan, niinkuin semmoinen oli ollut minulta hoitajaani kohtaan pienenä ollessa ennen maata panoa. Näin on, niin kauan kuin juoksemme poispäin kirkolle päin.
Sitä kai te majuri ette kuitenkaan tee? keskeytti Löfving melkein rukoillen. En, Löfving hyvä, sitä en tee. Et ole sinä enkä minä pitänyt kotimaata majatalona, josta vihdoin ainiaaksi juoksemme. Siperia opetti minulle, että Suomesta olen tullut ja Suomeen täytyy minun palata.
Raatimies juoksi, «sisko kulta» Suur juoksi, Annette neiti juoksi, me juoksemme myöskin, arvoisa lukija, katsomaan kun komeista matkavaunuista astui pitkä ja vanhahko mies ynnä yksitoista vuotinen, hentokasvuinen jalomuotoinen poika. Se oli hänen ylhäisyytensä O * ja hänen nuorin poikansa. He astuivat vaunuista Frankin perheen asunnon edessä ja menivät sisään.
Päivän Sana
Muut Etsivät