United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rapun eteen se pysähtyi. Olisiko vieraita hyvässä lykyssä? Vieraita onkin! Tules katsomaan! No, sun turkanen! Näetkös, Lepsihän se on. Voi, voi, kun nyt vielä tulee sulhasia tähän mylläkkään. TILTA. Kukahan sillä Lepsillä nyt taas on mukanaan? MIINA. Kai niille sahtia pitää antaa, vaikk'ei Hilmakaan ole kotona. Kuulkaas muori! Nouskaa ylös! Tulee sulhasia. KAISA. Mikä on? Kuka tulee?
Joku kopisteli lunta jaloistaan kyökin porstuassa. »Kukahan tulee?» ajatteli Iiri, mutta ei kuitenkaan noussut katsomaan, sillä olihan Leena kyökissä. Matamin kamarin ja kyökin välinen ovi kävi, ja nytpä syntyi vilkas puhe matamin kamarissa. Iiri kuuli vain, että matami sanoi: »Vai niin, onko itse patrunessakin kyllä tullaan! Sano nyt vain suuret kiitokset ruustinnalle. Hyvästi, hyvästi!»
Kun kuulin, että häntä siellä pahoin kohdeltiin, oli mieleni oikein raskas ja ajattelin jo, että toimittaisin hänet sieltä muualle, mutta en vielä ennättänyt toimeen ryhtyä, ennenkuin hän toisella tapaa tuli sieltä pois.» »Kiitoksia paljon nyt kaikesta hyvästä», sanoi matami. »Oikein keveällä sydämellä menen kotiin. Mutta kukahan tuolla tulee tanhualla? Eikö se ole Taaven-muori?
Olli ei sanonut siellä olevan ketään, jonka takia Hiirolan muori lähti sisään, mutta palasi pian takaisin ja sanoi siellä olevan parikunnan "tekeillä, koska eräs nainen itki ja mies koetteli rovastille sommitella Herran siunausta, mutta ei se tuntunut oikein lähtevän käymään." "Kukahan tuonne jo nyt ennätti", arveli Olli, mutta kohta hän ne sai nähdä, kun Viiliäis-Risto naittilaineen tuli ulos.
Tuomas alkoi aavistaa jotain ja levottomasti liikahdellen arveli: Vai niin, vai niin... Kuka se olisi? Sehän minut sai tätä asiata näin alussa ilmoittamaan, että osaisit ruveta kohtelemaan niinkuin äitipuolta tulee, eikä niinkuin vertaista. Hm, hm, vai niin ... no, kukahan tuo on? Se on tämä Laara, ja tästä lähtien pitää sinun kunnioittaa sitä niinkuin vanhempata.
Kuten huomaatte, on tämä vain luonnos, sanoi hän, pitäen piirustusta konttoristin silmien edessä; mutta voitteko sanoa, mitä se esittää? Siinähän on joukko tanssivia lapsia, poikia ja tyttöjä, vastasi Albert. Niin ... mutta kukahan mahtaa olla tuo iäkkäämpi nainen heidän seurassaan? Tuoko suurempi olento?... Sitä on vaikea tietää ... mutta hän ei ole minulle aivan outo.
Entä jos erehdyt. En tiedä, kuka oli vieraanasi, mutta Dubrovskij ei se kumminkaan ollut. Kuinka, hyvä ystävä, ett'ei se ollut Dubrovskij? kukahan sitten, ellei juuri hän, pysäytä matkustavia ja rupea niitä tarkastelemaan? En tiedä, mutta ei ainakaan se ollut Dubrovskij.
Mutta pitkäksi kävi aika ja vilukin tuli tuossa pihalla seisoessa ja hän oli päälliseksi vielä niin väsyksissä. Kunpa toki tohtisi mennä tupaan! Ei; hänen täytyi pyrkiä; henkensä edestä täytyi koettaa eikä pelätä. Uskaltaa pitää saavuttaakseen voiton. Hän meni oven taakse; kätensä vapisivat ja sydämmensä sykki. Mutta nyt kuului kävely. Hän säpsähti ja sivahti syrjään; kukahan se oli?
"Kukahan kiven heitti?" kuiskasi Anna tultuansa huoneesen ja suljettuansa oven. "Kukahan se oli?" "Vaiti, vaiti", kuiskasi Katri pannen toisen kätensä Annan huulille. "Ehkä joku Suomalainen. Jotakin on luultavasti tekeillä". Teroittaen kuuloansa kuultelivat molemmat tytöt sitte ja odottivat mitä tuleman piti.
Sivumennen katsahti hän aina ikkunassa olevaan neitoseen, ja ellei hän erehtynyt, katsahti neitonen samalla lailla häneen. Matkalla vaihtelevat mielialat pikemmin kuin missään muualla. Ja tuota pikaa, ennenkuin Antti ehti sitä itsekään huomata, oli hän runoillut romaanin kokoon itsestään ja neitosesta. Kukahan hän on ja minnekähän hän matkustaa? Arvattavasti Helsinkiin.