United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vain yksilöllinen, vaistoonsa luottava ja uskova näkemys uskaltaa kuolinhyppäyksen tuntemattomaan noutaakseen sieltä voiton ja tappion uhallakin totuuden tai kauneuden kangastelevan aarteen.
Vaan on vasta voimaa luovaa mies, ken uudet muodot muovaa, muodot hengen, aineen, nostaa maansa maineen, uskaltaa ja alkaa uutta vaikeampaa vastaisuutta. Heinäkuulla 1916. SUOMEN P
Mutta silloin muistui mieleeni mitä äiti-vainajani oli sanonut, että kun joku on kuolemaisillaan, voi hän pelastua, jos joku uskaltaa mennä kirkkoon sydän-yön aikana ja kirjoittaa sairaan nimen alttaritaulun taakse. Minä ajattelin: sinä olet tuottanut surua ja kurjuutta sekä hänelle että lapselle; se, mikä olisi heille tullut, sen olet sinä tuhlannut.
"Omaisuuteni kadotettu", mutisi hän itseksensä, "ja nyt myöskin tulevaisuuteni, onneni, on vaarassa ja pirun juonissa. Mutta ei! En saa valittaa, en uikutella; minun pitää toimia! Mutta mitä teen minä, viivyttääkseni uhkaavaa myrskyä? Miten voin minä pikaisimmasti ja ain'ijaksi reväistä kreiviltä mokoman perkeleen, joka uskaltaa asettauda minun ja hänen väliinsä?"
Varakasten isäntäin luotto kohotti hänessä myöskin luottamusta omaan itseensä. Neuvoteltuaan vielä isän kanssa päätti hän esiintyä Mikon kilpailijana. Kun taloa ruvettiin myymään, tarjosi Mikko silmää räväyttämättä kaksi tuhatta markkaa talosta. Kun Matti siihen lisäsi sata markkaa, ymmärsi Mikko, että Matti vain nostaa hiukan taloa hänelle, mutta kyllä hän siihen asti uskaltaa kuin Mattikin.
Mutta sitte niiden kasvoille levisi voitokas ilo. »Terve!» huusivat he yhteen ääneen. »Terve, ja menestys salvakoon seinäsi ja onni kaartukoon niiden yli katoksi että vielä löytyy joku, joka uskaltaa metsässä elämänsä alottaa.» »Sitä minä itsekkin toivon, sitä enkä mitään muuta.» »Mutta eivätkös ne sano sinua hulluksi ihmiset?»
Tämän näki puolan kukka, joka juuri oli herännyt ja vielä hieroi silmiään selvitäkseen unesta. "Kuinka uskaltaa tuo merelle, jossa muurahais-kuningas sai hautansa?" arveli hän niin äänekkäästi, että mustikka, joka kasvoi vähän edempänä muurahais-pesästä, mutta samalla puolella, kuuli sen.
»Peto en ole», Konrad sanoi. »Jumala tietää, ettei virkani vielä koskaan ole tuntunut minusta näin raskaalta, mutta Golo raivostuu, ellemme täytä hänen käskyään». »Mitä Golosta!» Heinrich sanoi. »On selvästi hyvä säästää viattoman henki. Eikä saa pelätä hyvää tehdessään, vaan täytyy myös jotain *uskaltaa*. Jos nyt aiheutammekin ikävyyksiä itsellemme, mitäpä se merkitsee?
"Niin," huusi vääpeli, "mutta tässä vallitseekin nyrkkioikeus!" ja samalla hänen tarkka kätensä lennätti toisen pallon niin liki Dshingis-Khanin korvia, että ylpeä voittaja töin tuskin sai päänsä pelastetuksi. "Kas se oli oikein tehty, vääpeli!" kuului kenraali sanovan. "Joka uskaltaa puhua antautumisesta, se ammutaan heti paikalla.
Hänellä on vasemmassa nimettömässään kuningas Kustaa Aadolfin sormus; hän luottaa sen voimaan; ja ainoastaan sen turvissa uskaltaa hän tapella rehellisen ritarin kanssa. Nuo sanat vaikuttivat taikauskoisiin sotilaihin. Kenraali, sanoi eräs vanhemmista upseereista, me olemme kristityitä sotilaita emmekä suvaitse joukossamme mitään pirun konsteja.