United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tytöt, huusi Agnes, sitä ennen olemme jo kaikki naimisissa! Kuka uskaltaa peukalonsa siitä? Planchette! Planchette! Planchette! huusivat kaikki rajulla riemulla peukalonne sen asian puolesta! Nyt annan peukaloni minkä asian puolesta tahansa, vastasi Planchette niin iloisesti kuin hän olisi unhoittanut kokonaan sekä Bomanssonin että myllärin eukon.
Yö oli sillävälin melkein vaihtunut päiväksi; aamun musta pimeys valmistihe synnyttämään päivän kotiväkeni nukkui heräämisen edellä käyvää sikeää unta, ja minä päätin, toivon ja riemun täyttämänä kun olin, uskaltaa uudessa olennossani makuuhuoneeseeni asti.
Tää on ensimmäinen suuri päivä elämässäsi. SILVA. Airut Antverpenista. Täss' on kirje Oranialaiselta. Hän ei tule. ALBA. Sanoiko se airut niin? SILVA. Ei, joku aavistus minulle sanoo niin. ALBA. Sinun suustasi puhuu minun paha haltijani. Hän ei tule. Hamaan viho viimeiseen hetkeen lykkää hän selityksensä. Hän uskaltaa siis olla tulematta!
RIIKKA. Tuommoisia hän uskaltaa sanoa meille vasten silmiä! Ajakaa hänet ulos, miehet. Tarttukaa käsikynkistä kiinni ja viekää pellolle mokoma heittiö. MIKKO. Ei, niin kauvan kuin minä olen tässä. HUSSO. Ajakaahan minut vaan ulos, ajakaahan! Silloin menen suoraa päätä vallesmanniin ja ilmoitan hänelle paikan. Kaivettakoon ruumis ylös, niin nähdään, olenko valehdellut.
LINDSAY. Mutta Patrik Lindsay ampuu sen, joka sitä uskaltaa tehdä! MORTON. Tässä se, joka uskaltaa! Seuratkaa minua, sotamiehet! LINDSAY. Minä otan teidät ja taivaan todistajaksi siitä ett'en ikinä ole tuota ihmistä tuntenut! Hänessä asuu kauheita voimia! Eteenpäin, hävitä pois semmoinen, ennenkuin hän saa haistaa verta!
Kuinka uskaltaa sekä toivoa tämä kansa on tohtinut, vaikka vallitsi nälkä, kuolema, valo maast' oli sammunut. Tohti toivoa sekä voittaakin, valon temmata soihdukseen; omat laulunsa nostaa kuultaviin, ihanimmaksi oppaakseen. Ja se kuinka nyt kuohuu nuoruuttaan kuni kihlattu morsian. Vapautta se häiksensä valmistaa, tulevaisuuden juhlahan.
Hän työnsi voimakkaasti kaikki muut syrjään, jotta niitä kaatueli oikeaan ja vasempaan, ja tunkiihe alttarin eteen huutaen kuin mieletön: "Pysähdy, pysähdy, pappi, Jumalan tähden odota!" "Kuka se on, joka uskaltaa häiritä kirkon rauhaa? Ken sinä olet?" huusi Kova Hjorth.
Tiellä he itkusuussa kertoivat ja voivottelivat, kuinka pikku Tintta heitä pieksi ja rusikoitsi. Vanhemmat ihmiset tuosta kovin kauhistuivat, kun tuo ryökäle tohtii ja uskaltaa koskea heidän lapsiinsa. Tuo kauhu oli sitä helpompi heidän sydämiinsä syttymään, kun heidän mielensä ei ollut ennestäänkään suopea.
Kuinka yksinkertaiset nämät sanat ovat "Uskoo", tämä tietäisi jokaisessa muussa kirjassa: "luottaa", "turvaa" Kristukseen; yksinkertaisesti uskaltaa Häneen ja sitten vastaan-ottaa Hänen lupauksensa, ettei huku.
Mervian soissa makaa kirot ja sieltä ne sumuna nousee, nousee, nousee! Tulee kiivaasti kunnaalta alas, menee oikeanpuoleiselle tielle. MERTSI Vavisten: Se oli kamalaa! URDIS Tämä on kauhistuksen päivä! EILA Kaikki hornan henget ovat valloillaan! URDIS On hiipinyt ylös kunnaalle: Jumalat! Urmas on noussut uhrikivelle! EILA Rientää Mertsin kera ylös: Kuinka hän uskaltaa!